Rakkaimpani! ”Heräsin aamulla suuressa hädässä, kun näin Kalervon ja Hermon suistuvan suureen viemäriin kuorman alle. Kuulin siellä Kalervon hätähuudon, johon heräsi. Wähän ennen näin Toivo Martikaisen unissa, vaan kun menin puhuttelemaan niin häipyi hänen haamunsa. En muista pitkään aikaan nähneeni niin selviä unia. Oikein tuntui ilkeältä tuo Kalervon ja Hermon suistuminen. Ajattelin ryhtyä kirjoittamaan, mutta sitten tuli nopea lähtö asemalle, että jäi iltapäivään.Minä tulen luultavasi lauantaina kotiin, sillä pankki ei ole silloin auki ja haluan nähdä niitä rakennushommia. Suullisesti kerron Tukholman matkan. Annetaan tulla Katrin kotiin, sillä uskon, ettei sitä lomaa lueta pois 6 kk harjoittelusta. Jos luetaan niin paras on olla siellä, sillä syyssateissa on paljon vaikeampi olla. En muista erikoista Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”