Rakkaimpani! ”Puhelun jälkeen kirjoitin Kalervolle ja Weikolle ja sitten en tietysti jätä ilman sinuakaan. Saapa nähdä tyydyttääkö se kamiina. Olisi ikävä, jos pitäisi vielä ruveta muuraamaan. Kuivaile nyt se torni ja kokeile muurin tapoja. Ehkä minä lähden tarkastamaan tällä viikolla pankkeja ja käväsen kotona. On suoraan sanoen koti-ikävä, kun on niin kauniit ilmat. Olisi niin mukava nähdä saaliitanne, kun tulisi se saha tällä viikolla käyntikuntoon, että näkisin senkin samalla. Jos tulen niin tulen lauantaiaamuna ja jään Mehtälään. Silloin saisit tuoda minulle saappaat ja huonommat housut. Ja hyvä olisi jos olisi saappaat sinullakin niin saataisiin yhdessä kulkea kuin nuorena. Lienee ensimmäinen kesä 1902 jälkeen, kun ei ole käyty Takanevan tuvallakaan.Eduskunta kai lähtee maanantaina, jolloin on ikävä päivä, kun on välikysymys, jolloin taas parjataan hallitusta. Mutta toivottavasti ei kaadu. Emäntämme näyttää hyvin jykyltä ja pitää hyvää huolta meistä. Kerttu ruokitaan ruokasalissa, sillä näin hän antaa suuremman arvonkin, enkä tiedä sallisiko hän edes muita kyökissä, sillä se kuuluu hänen valtakuntaansa. Ja puhdas on nyt keittiökin. Kyllä luulen Elnankin silmät avautuvan, kun tulee käymään ja näkee nykyisen komennon. Olen ollut oikein reippaana, vaikka nyt on vähän pääni kipeä. Melkein uskon tulevan ilmojen muutoksen, joka vuoden aikaan nähden ei olisi ihme. Karjakolta ei ole vielä mitään kuulunut. Saa nähdä tuleeko maanantaina kirjettä. Kerttu lähtee asemalle viemään tätä kirjettä. Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi”