Kirje 1935-1-31, Kotona
Rakkaimpani! ”Koettakaa syödä täältä matkalaukusta mitä löydätte. Kerttu kai tulee pian sinne. Se minua vaivaa, kun kukaan ei tee mitään katsastusta kodistanne, johon taas täytyy ottaa uusi palvelija eikä koskaan tiedä minkälaisen saapi. Onko rehellinen ja minkälainen muutenkin on luonteeltaan. Toivon Kertun yhden päivän uhraavan tähän.Nyt tulee sinne Suomen talonpoika vaatimaan suomalaista yliopistoa. Sinä Suomen ensimmäinen talonpoika seisoo eturivissä horjumatta. Nosta Suomen lippu suomalaiselle yliopistolle aivan samoin kuin nostit Suomenlinnan lipun puhtaasti suomalaisena lippuna ilman ruotsalaista kaikua. Tee tämä kansamme syvintä ääntä kuullen ja omaa sisäistä ääntäsi kuullen. Älä pane hernerokkaan sitä, minkä Jumala on pannut tehtäväksesi suomalaisen väestön johtajaksi. Sekin jo puhuu tästä Jumalan tarkoituksesta, ettei Hän ole antanut Sinulle sitä taitoa, että sujuvasti puhuisit muita kieliä. Ja tämänkin perusteella olet suomalaisen väestön eturivin taistelija, yksin suomenkielisen väestön sivistyselinten puoltaja järkkymättä. Sen merkitsee historia jälkipolville, sillä siitä saamme olla varmat, että nyt hallituksen herättämä tosi suomalainen ei hellitä ennen kuin on täysin suomalainen yliopisto ja veisin Sinun nimesi siihen historiaan, johon ei voi mahtua kaksinaisuutta. Taivaan Isä auttakoon Sinua tähän. Sitä pyydän ja toivon kaikesta rikkinäisyydestä huolimatta omasi. Lähden Vienon luo. On ihana talvinen ilma ja huurteiset puut hiljaisina ja vakavina seisovat”