Rakkaimpani! ”On kaunis sunnuntaiaamu. Päivä pilkisti huoneeseen varhain. Nousin sitä ihailemaan. Ihmettelen, kun ei lintujen viserryksiä kuulu kuin hieman. Lienevät menneet suurempiin puistoihin viettämään Herran sapattia.Kiitos kirjeestäsi, se oli niin vanhan rakkaan tuntuista, lapsista, töistä ja yleisistä huolista. Niistähän olemme vuosikymmeniä kirjoittaneet ja pitäneet siteitä yllä, mutta viime vuosina, jolloin puhelimen avulla olen pitänyt kosketusta kotiin ovat tällaiset siteet höltyneet ja tietoni kotioloista vähentynyt. Saanhan tietää, mitä muistan kysyä ja yhtä ja toista muistankin, mutta se on vain hetken pilkahdus. Kirjeen voi lukea monesti niin kuin nytkin lauantai-illan yksinäisyydessä teen. Sitähän voisi kirjoittaa paljonkin, tuntea vielä enempi, sillä syvästi koskee minuun se yhteisymmärryksen puute, minkä tunnen olevan Kalervon kanssa. Onko niin, että luonteissamme on niin samat heikkoudet, etteivät ne soinnu yhteen. Ei niistä mielellään puhu vaan ei ole hyvä olla puhumattakaan. Minä kaipasin kotonakin selostuksia töistä ja suunnitelmista, mutta tätä hän ei käsitä. Jos näen jonkun menevän vinoon ja huomautan, saan kokea ikävyyksiä kuten helluntainaattona, jolloin näin ettei ole ruokaa karjalle pyhiksi. Huomautukseni jälkeen sain ikävyyttä, vaikka sitten vähän puuhattiin vaan loppuivat kesken ja piti karja panna helluntaina ulos. Onneksi saatiin Tammalaan, jota ei oltu varattu siihen sillä aidat olivat auki. Minä olin juuri tullut ja näin alkoi lomani, jota kesti viikon. Oli luonnollista, etten halunnut mihinkään tarttua, kun en mitään olisi ehtinyt toteuttaa. Nyt olen iloinen, kun olet laittanut peitteen kaivoon, vaikka sen pano sulalla, kun kaivossa on paljon vettä, on vaikeaa. Ehkä saatte sen kumminkin tyhjäksi ja puhdistetuksi, että todella vastaa tarkoitustaan. Pankaa sinne apteekista ostettua kalkkia, sillä se puhdistaa sen savesta, ettei ole vaarallista. Nyt luulen meidän jokaisen ihmettelevän miksei sitä ole ennen laitettu. Minä en luule sittenkään, että se on sairauksiin, jos se on ollut uuteen väkeen nähden olennaista. Minä vahvasti epäilen niiden torajyvien vaikutusta. Et usko mikä tunne minulla oli, kun kävin Korpihaalla ja katselin kaikkea eläinten sairautta ym. En uskaltanut tunteistani puhua, enkä itsellenikään kehittää, mutta sittenkin minusta tuntui, että olisin kaikki nämä havaintoni ottanut toisin kuin ennen – ei luonnollisesti ketään syyttäen vaan itsetutkisteluna. Puhun tästä joskus hiljaisina hetkinä, sillä se ei ole ohimenevä ajatus.
Voi kun jaksaisit sen Tellervon kanssa, ettet uupuisi kovin. Ehkä on paras antaa Tuulikki Weikolle huviksi, vaikka eihän Ida ole erikoinen kasvattaja. Toivon, että Weikko ymmärtää, etteivät siskot voi asettua Mehtälään. Sinun täytyy koettaa tämä taitavasti, kuten aina hoitaa, jos ei hänellä ole tätä valkeutta, sillä Kaino tarvitaan kotona väen mukana ja Kertulla on omat huolensa. Eilen olin Liuksialan haudalla. Tulenheimon rouva oli myös. Terveisiä lähettivät kaikki sinulle. Lähden nyt v. Bornin tilaa katsomaan, joten soitan vasta maanantai-iltana. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”
JK. Olen taas saanut Heino Ojalle ja Palkille tilat ja Röylänkin asia järjestyy”