Kirje 1935-10-16, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos monesta kirjeestäsi ja puheluistasi ja kaikesta. Lapset ovat yskässä, joten aika on ollut niin ylösotettua, ettei ole juuri eroa yöllä ja päivällä. Ilja on kyllä, vaan hän kuorsaa yöt eikä herää, vaikka me kolmen yhteen ääneen huudamme. Ilja on väsähtänyt kaikessa ja ymmärtää sen kun parikymmentä vuotta on asunut Piipsjärvellä, siellä taistellut pienten lasten kanssa. Ja nyt kaiken maisen omaisuuden menetys edessä. Aina hän vain niistä asioista puhuu, vaikka olen ne kuullut jo moneen kertaan. Oli hyvä, että otitte meille taitavan tytön avuksi, sillä sekavassa ympäristössä on kauhea olla, kun aina tulee vieraitakin sitä näkemään. Kaino on ulkohommissa ja Annin aika menee tuvassa, kun tuvan pöydässä on kolmattakymmentä henkeä syömässä.Seppäkurssit ovat puolivälissä. Kalervo kertoo niistä kaikista, kun tulee sinne. Hän lähtee huomenna kohti omaa työtään. Kyösti rakas muistathan tämän mietelmän; ole lapsesi herra hänen 10 ikävuoteensa asti, ole lapsesi neuvonantaja hänen 20 vuotiaaksi asti ja sitten lapsesi ystävä. Tähän pitäisi pyrkiä, mutta aina ei parhaalla tahdollakaan ymmärrä, miten olisi meneteltävä.
Tämä karjakko asia on painanut. Tytöt ovat jo kaikki pestattu. Valtonen muuttui niin omituiseksi aivan kaikessa vasten tahtoa ja näytti olevan johtajana jonkun salaperäisen kanssa. Hän tuli sanomaan tämmöistä, kun Nelly kahdesti lupasi olla meillä vielä ensi vuoden. Ja sitten tuli Karjakko nauraen sanomaan. Nelly menee reissuun. Hän sai illalla kirjeen. Minua kiusasi nauraminen, niin etten voinut edes mitään sanoa. Nelli itse tuli muutaman päivän kuluttua sen sanomaan. Nyt viime viikolla tuli Hilkka sanomaan, että Nelli olisi paikoillaan, jos vielä pyytäisitte. Vaan meillä oli jo täysi tiedossa enkä voinut karjakon ilkkumisen vuoksi enää pyytää.
Täällä sataa ja on niin kauheasti rapakkoa. Meillä puidaan ja aurataan. Pokelan Maikki on keuhkokuumeessa. Kyllä tuntuu hyvältä, että Mari tulee pian kotiin. Ida jää Mehtälään ja Tuulikki menee heti vaan Tellervoa en anna heti, sillä Marin täytyy hiljalleen tottua. Kyllä oli suuri asia, että vapauduit yskästä. omasi”