Kirje 1936-3-3, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kun Kerttu halusi lähteä kotiin, niin en häntä kiellä vaikka se on käsittämätöntä, ettei täällä hyvässä asunnossa ja hyvän ruokapöydän äärellä voi tehdä työtään. Mutta on tälläkin puolensa, kun osaisi ja tahtoisi hoitaa itseään esim. hiihtelemällä tai kävelemällä, jota voisi kyllä tehdä täälläkin. Ei terveyskään tuollaisella heikolla ihmisellä tule itsestään. Sitä täytyy hoitaa. Vahvat ihmiset vain voivat ponnistella, miten tahtovat. Kertunkin heikkous on siinä, kun luulee olevansa vahva, vaikka on hermot aivan lopussa eikä sittenkään ole tarmoa niitä hoitaa. Ehkäpä hänen käynnistään on hyötyä karjanhoidolle ehkä vähän tulee muullekin hoidolle, sillä paljon näkee siellä näkevä silmä, vaikkei kaikkeen viitsi puuttua, kun on päivän kerralla kotona. Minun käynti siellä on pian tarpeellista, kun pitää sen kuivausriihen laittoa ajatella, sillä se ei tule terveisillä. Onhan siellä kyllä Weikko tämmöisiä suunnitellessa turvana ja olenkin kirjoittanut hänelle. Ohjaa nyt äidin taidolla Wienon kanssa Kerttua, ettei se pyrkisi naimisiin ennen kuin on auskultoinut ja paikka tiedossa, sillä minusta tuntuu hänellä olevan liian kiire siihen ristiin, jota ei tunne. Paikkoja hän saa kyllä tyttönä, mutta vaimona liittyy siihen monet tekijät. Hän oli niin toivonsa asettanut Teuvon pääsyyn Laukaaseen, että vavisten rupesi itkemään, kun sanoi, että toinen on valittu, vaikka samalla sanon, että jos johtaja eroaa, niin he järjestävät asian. Wienon saat antaa lukea tämän kirjeen, jos kasvattajana hyväksi näet, vaan ei Kaino osanne näitä arkaluonteisia asioita arvioida. Kirjoitin sinulle ja Weikolle päiväpostiin, jonka saat myöhemmin kuin tämän. Panen mukaan 1000 mk kaiken varalta, kun ne edelliset menivät melkein henkivakuutukseen. Tämän kuukauden lopulla on taas sielläkin maksettava henkivakuutus 996 mk ja täällä on moninkertainen, sillä olen siten koettanut perheen varallisuutta suojata. Puhelen Kertulle suullisesti savenajosta ym. talousasioista, että osaisi Weikon kanssa niitä järjestellä.Kirjoita nyt mitä se Paavo haparoitsee. Olisi viisain kysyä minultakin, jos hänellä on jotain minulle tuntemattomia suunnitelmia, sillä tuskin hänellä on sen lämpimämpää neuvonantajaa, sillä en minä himoitse hänen taloa, vaikka teinkin erään suunnitelman kestävämmälle pohjalle. Hoidelkaa nyt Wienon kanssa Kertun mieltäkin tasapainoon, sillä hento hän on ja katsoo liian kiinteästi yhteen päämäärään ja sillä vahingoittaa voimiaan. Syd. tervehtäin Isä”