Kirje 1936-8-25
Rakkaimpani! ”Täällä on yhä lumetonta. Kylmä tuuli puhaltelee ja jäähdyttää huoneet, ettei lämmittäminenkään oikein tehoa. Tellervo kehittyy niin nopeasti, ettei oikein perässä pysy. Yhtenä aamuna tahtoi hän isän sänkyyn, nostin hänet sinne ja vedin peitteen päälle. Hän asettui aivan rauhaan ja asetti vasemman kätensä päänsä alle, niin että kyynärpää oli pystyssä, oikealla tuli leukaansa. Se oli ilmetty kuva Sinun asennostasi aamuisin. En koskaan ole sitä huomannut, vaan kun näin tuon jäljittelijän sen tekevän, olit elävänä edessäni sängyssä. Kerroin tämän tytöille ja he aamulla tulivat makuuhuoneeseen ennen kuin Tellervo oli puettu. Ja minä sanoin Tellervo menee isän sänkyyn nukkumaan siksi aikaa, kun joudun pukemaan. Tuo pikku pulu asettui heti siihen asentoon.”