Kirje 1940-2-21, Helsinki
Rakkaat kotolaiset! Mukana seuraa muistoruno Paavosta. Kirjoitin sen hautajaistunnelmissa. Vuosikymmeniin en ole runoja kirjoittanut, mutta tämä on syntynyt eikä tehty. Anna se Kainolle. Mukana seuraa myös sinun oma shekkivihkosi, jolla voit ottaa rahaa omiin tarpeisiisi. Siinä on 5500 markkaa. Ja jos tarvitset enempi niin ilmoita, että osaan maksaa tilillesi.Pommikoneita täällä kulkee alituisesti. Eilen oli 6 hälytystä ja yöllä seitsämäs, mutta eivät ole vielä tosissaan Helsinkiin yrittäneet, vaikka ympäristöjä vainoavat. Uskon kumminkin pian heidän koko voimallaan käyvän H. Kimppuun. Terve olen ollut, joten olen kyennyt tehtäväni täyttämään. Ensi viikolla tulee kuluneeksi 3 vuotta siitä, kun muutimme tähän taloon. Siis puolet tuomiosta on suoritettu. En sano kärsitty, sillä paljon raskaampia taakkoja olen vuosikymmeniä kantanut, vaikka vastuu on nyt rajattoman suuri. Usein öiden hiljaisuudessa ajattelen Suomen kansa taistelua, jossa niin raskaita uhreja menetetään. Mutta ei Suomen kansa olisi hyväksynyt tekoamme, jos hyvällä olisimme antaneet Hankoniemen ja suutren osan Karjalan kannasta verivihollisillemme. Nyt iolemme ainakin rehellisesti puolustaneet oikeuksiamme, vaikka ne menettäisimmekin. Ja määräämättömiinhän emme jaksa ellemme saa rauhaa ja todellista apua. Mutta meidän täytyy yrittää tehdä kaikkemme.
Pitäisin 1 pnä päivälliset hallitukselle, mutta noloa olisi mennä frakissa pommisuojaan, sillä illoin ja öilläkin on hälyytyksiä. Näin täyden kuun aikana ei tahdo tohtia mennä saunaankaan, kun se ei ole pommin kestävä. Mutta pannuhuoneeseen on tehty nyt pommisuoja. Siellä olin eilenkin 3 Ruotsinmaalaisen korkean herran kanssa. Toivotan teille hyvää vointia. Sydämelliset terveiset omaltasi ja Isältä