Rakkaimpani. Kiitos kirjeistänne! Tilanne nykyään on niin painostava, ettei tahdo yön eikä päivän rauhaa. Toissa yönä nukuin linnassa sohvalla vaatepäällä klo 4. Kun piti tulla kokoukseen, mutta sitten menin jo sänkyyn, sillä kokous oli aamulla kello 8. Tänään oli kokous kello 9 mutta en nukkunut kello 3 jälkeen yhtään. Sinä arvaat, että minua painavat rauhan neuvottelut, joita kansan on vaikea käsittää, kun rintamalta on aina hyviä uutisia. Ne ovat kyllä oikeita mutta Kannaksella on täytynyt ja täytyy ylivoiman edessä perääntyä, joten nyt taistellaan Viipurin porteilla ja sotilasjohto ei luota senkään kestävyyteen. Apua luvataan mutta vasta kuukauden kuluttua ne olisivat täällä ja niin pienet joukot kuljetusvaikeuksien tähden, että me sillä aikaa menettäisimme enempi kuin tuo apu ja tietämätöntä on missä silloin oltaisiin. Ja toiselta puolelta on hirveä tehdä rauhaa huonoilla ehdoilla Ryssän kanssa, johon ei voi luottaa. Siinä se tunnon taistelun pohjavirta, joka rasittaa yöt ja päivät.Syytteistä ei nyt presidentti ja hallitus vapaudu teki miten teki. Ja ennen kaikkea rauhantekoa ei ymmärretä, kun ei tunneta tilannetta Kannaksen rintamalla eikä kenraalien mielialoja, jotka me tunnemme. Pelkään niin tavattomasti, jos kansa nyt hajaantuu, jos tehdään rauha kun apua on luvissa. Mutta kansa ei arvostele sitä, että jos Ranska ja Englanti tulee tänne niin tulee myös Saksa ja yleiseurooppalainen sota suoritetaan Suomen mantereella ja sodan jalkoihin polkeutuu maa ja kansa. Kirjoitan tästä vähän, että osaisitte ajatella asian eri puolioa, sillä nehän ovat tietysti kaikille tuntemattomia, kun nykyään täytyy hoitaa asioita entistä vaiteliaammin.
Professori ja rouva Mikkola olivat juuri luonani. Sain heiltä säihkyviä kirjeitä, ettei Ryssälle tuumaakaan, mutta siunaillen lähtivät, kun selittelin asioita. Anna tämä toinen lappu Kalervolle. Samoin shekki, sillä maksan sen Kainon ruunan. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi