Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kuten jo ennustelin, tekivät minusta puhemiehen. On nyt peljättävän paljon kelloja kaulassa. Uusi eduskuntaryhmä on osoittanut minua kohtaan luottamusta valitsemalla minut puheenjohtajaksi ja myös puhemiesehdokkaaksi. Edellisestä luovuin illalla, kun jälkimmäisen toteutin.
Sinun täytyy kirjoittaa Kainolle, sillä hän on ollut tyytymätön asuntoonsa. On tosin outoa, että neiti Pehkonen ei ole jättänyt huomauttamalla sitä huonetta tyttöjen haltuun mutta rumasti tekee Kaino uhkaillessaan, ettei mene tädiltä kysymään kielissäkään vaikka hän on tarjoutunut. Kaikesta päättäen täti ja Katri suhtaantuvat pian hyvin. Kyllä minä voisin neiti Pehkoselle kirjoittaa, vaan Kerttu voisi sen tehdä. Minä luulen, että tällä asunnolla on paljon hyviä puolia, kun vain järjestyy tämä huonejako. Kaikesta suhtautuvat täti ja Katri hyvin. Minusta näytti neiti Pehkonen verrattain äidilliseltä, vaikka tietysti on opettaja. Kaikessa tapauksessa on sinun ohjattava lähestymiseen Kainoa. Katri on jo lähellä.
Tuntuu mukavalta kun pojat ovat kotona. Kertulta sain juuri sähkösanoman ”läpi”. Siis jälellä on ruotsi. Toivotaan, että sekin menee hyvin. Kertun opintojen jatkamisesta puhumme sitten, kun näkee pääseekö hän yliopiston kirjoihin. Etkö ota pojat nukkumaan välikamariin, sillä olethan niin liiaksi yksin. Onpa hyvä, että olet saanut karjanhoitajat. Koeta nyt kasvattaa karjakkoa. Sydämelliset terveiset Isältä”