Rakkaimpani! ”Lehtinen ja Pihlajaniemi kävivät täällä. Olin valmistanut asian ja vein ne Suomiyhtiön ovelle asti. Varmempaa lupaa eivät saaneet kuin minäkään. Tästä huolimatta eivät olleet käyneet missään muualla. Ja tästä käynnistä menee Nivalan kunnalta vähintään 50 äyrin tulot. Kyllä minua suututtaa tuollainen asioiden hoito. Köyhyys on ja eletään niin kuin olisi paljonkin varoja lyödä tielle. En ymmärrä, miksi Nivalan kunta ei käytä minun apua, vaikken ole ikään penniäkään perinyt palveluksistani. Mutta oma asiansa.
Poikien lupasin ostaa Takanevalta siitä rajalta maata. Se on sattumaa, kun ojan takaa saa. Erikoisen halpa se ei nykyhinnaksi ole, mutta kun on rajalla, ettei ole väen kuljettamista ja työkalujen siirtoa, niin maan pohjahinta on pienemmästä merkityksestä onko se muutamaa sataa kalliimpi tai halvempi. Saat jos haluat sanoa pojille niiden henkivakuutuspapereitteni järjestelyn, minä en viitsinyt puhua mitään. Weikko kai menee nyt Mehtälään rakennustöihin. Se on välttämätöntä, ettei kevättyöt pääse venymään. Kun Mehtälässä ei aina asuta, niin on sielläkin rappeutumisen vaara, josta onkin ilmeisiä merkkiä. Mutta helposti ne on korjattavissa. Metsästä ei tarvitse ottaa pitkään aikaan muuta kuin rakennus- ja sahapuita, sillä näillä tehtävillä mailla on polttopuita.
Woimme hyvin. Jos sinun herkkä tuntosi on tuntenut levottomuutta, niin se merkitsee sitä, kun perjantaina loukkasin rapussa vähän jalkaani, mutta ei se enää ole kipeä. Sydämelliset terveiset Omaltasi”