Kyösti Kallio

Kirjailija: Kari Hokkanen

Kyösti Kallion valtiomiesura rakentui vankalle perustalle: hän polveutui voimakkaista pohjoispohjalaisista talonpoikaissuvuista, ja hänen uupumatonta toimintatarmoaan tukivat monet käytännön elämään, teoreettiseen ajatteluun ja taiteeseen liittyvät erityislahjat.

Hän kasvoi valistuneessa kodissa, jossa tunnettiin vastuuta yhteisistä asioista. Varakkaan sukulaistädin kasvattina hän sai erinomaiset taloudelliset mahdollisuudet tuon ajan talonpoikaisväestön keskitasoa parempaan koulusivistykseen ja itsensä monipuoliseen kehittämiseen.

1800-luvun lopun Pohjois-Pohjanmaalla tuntuneet aatevirtaukset vaikuttivat ratkaisevasti Kyösti Kallioon. Luja uskonnollisuus oli jo kodin perintöä, ja siitä tuli varhain myös hänen henkilökohtainen vakaumuksensa. Toisaalta hänen katsomuksiaan avarsi tutustuminen kansallismielisyyden aatteisiin. Nuorisoseura- ja raittiustyöstä hän löysi omimman aatemaailmansa, käytännön snellmanilaisuuden. Kun Kallio sittemmin antautui yhteiskunnalliseen toimintaan kunnan ja seurakunnan sekä taloudellisten yhteisöjen ja lopulta myös puolue- ja valtioelämän palveluksessa, hän oli muodostanut itselleen jo vakaat aatteelliset käsitykset.

Kyösti Kallio solmi vuonna 1902 avioliiton Kaisa Nivalan kanssa. Puolisoltaan hän sai jatkuvaa tukea ottaessaan vastaan yhä haasteellisempia tehtäviä. Kaisa Kallio jaksoi kuuden lapsen kasvattamisen ohella huolehtia suurtaloudesta. Hän jaksoi olla myös yksin. Kaisa Kallio oli vakuuttunut siitä, että hänen miehensä noudatti politiikassa kutsumusta: Jumalan hänelle määräämää tehtävää Suomen kansan parhaaksi.