Rakkaani! ”Tuskin on viikko kulunut, kun lähdin kotoa, vaan yhtä ja toistahan on jo tapahtunut. Venäjän vallankumousliike näyttää leviävän kuin kulovalkea ympäri maata ja sen apinoimiset näkyvät myös täällä surullisine seurauksineen niin törkeässä muodossa, että toisien omaisuuteen ovat kajonneet ja särkeneet ikkunoita ym. Tämä on hyvin turmiollinen ilme tällä hetkellä, jolloin laillisella pohjalla olisi pysyttävä, jos koskaan. Sanomalehdistä on näkynyt, miten metelit ovat tapahtuneet, joten en nyt niistä tahdo puhua. Työ täällä ei tahdo ruveta sujumaan, sillä jyrkimmät eivät tahdo ryhtyä työhön. Asia on suuri ja periaatteellinen kysymys, joten ei ole kumma, jos asiaa pohditaankin tarkoin, kun olosuhteet eivät ole palanneet laillisiksi. Suureen kysymykseen ei ole tullut vastausta ja suuria edellytyksiä ei nykyään olekaan. Tämän päivän ruotsalaiset sanomalehdet tietävät kertoa, että senaatti on minun vaalini vahvistanut ja kumonnut valitukset. Päätös ei ole vielä tarkistettu vaan voinee sitä kuitenkin pitää varmana, joten Paavo sai pitkän nenän lopultakin ja vaivat palkakseen. Rosendahl ja Aulin ovat olleet täällä ja lähtevät nyt kotiin, joten maanantaina mennevät ohi Ylivieskasta. En jouda nytkään enempää eikä muuta erikoista ole. Terveenä olen ollut ja samaa sydämestäni toivon teillekin. Tervehdykseni teille kaikille. Tuli joukko tovereitani luokseni, joten lopetan Kyöstisi”