Rakkaani! Kiitos kirjeestäsi! Waikka luulenkin sinulta huomenna saapuvan kirjeen vastaukseksi niihin kahteen kirjeeseen, jotka olen lähettänyt, niin en voi tuota kirjettäsi odottaa, koska vastausta et saisi ennen kuin tiistaina ja kirjeestäsi päättäen olet ikävästä siihen määrään hermostunut, että aika tuntuu pitkältä. Tietysti en syyttäisi sinua hermostuksesta muuten vaan, kun et sano nukkuvasi öisin, niin eihän se voi muuta olla. Kuin niin on, niin on tietysti mieli herkkä kaikin puolin ja kaikki huolet lisäävät sitä. Pelkään, että sinä kuvittelet minun sairauttani ym. vaaroja, kun täältä jotain ikävää kuuluu, joka kuitenkin on kaikki turhaa, sillä ei täällä mihinkään ikävyyksiin joudu, kun pysyy tarpeettomista hommista syrjässä. Muuten minä jaksan erinomaisen hyvin. Kävin lääkärillä puhumassa vanhoista vioista ja hän ei muuta kuin kielsi kaiken happaman ja rasvaisen syönnin. Nyt kun minä olen kertonut sinulle reseptini niin haluaisin antaa sinullekin ja pyydän pyytämällä, että käytät tätä hyväksesi niin kuin minäkin. Pue puhtaat vaatteet päällesi ja aseta Wieno kelkkaan ja mene Porthanille vieraaksi ja sano, että sinä et saa unta ja muutenkin olet niin herkkä kärsimään kaikesta jne. ja sitten käytä sitä reseptiä, jonka hän antaa. Älä pane vastaan niin on paljon parempi olla, eikä mielikuvitus tuo enää olemattomia enteitä. Tohtorit eivät salli vastaväitteitä ja sen tähden sinun on uskottava nyt minua. Sitten nukkuu W paremmin, kun kuulee sinunkin nukkuvan, ja kun vielä vakuutat, että isäkin nukkuu. Toivon kanssa olen täällä ollut usein puheisilla ja tavannut Wilkunaakin. Mitenkähän siellä Ylikankaan Matti menettelee holhousasian kanssa. Waliokuntatöitä teemme ahkerasti, vaikkei istuntoja ole. Rautatieasiakin olisi hyvällä tolalla, jos olisi asiat niin kuin ennen. Kaikki Oulunläänin rautatiet paitsi Rovaniemen ja Ylivieska-Haapajärvi on ensi lukemisessa tapettu. Ja uskon asiat menevän samoin säädyssäkin, vaan enhän vielä tiedä, miten asiat kääntyvät.”