Kirje 1905-2-2, Helsinki
Rakkaani! Kiitos kirjeestäsi! Kun sain kirjeesi, tuli Wienoa vähän surku, kun hän huutaa siellä isää. Ehkä on parempi, ettet vaivaa hänen pieniä aivojaan isän kaipuulla. Kyllä minä soisin hänen minua muistavan, vaan jos se näyttää häntä rasittavan, niin älkää muistuttako altuisesti. Kyllä täällä muistuu Wieno monesti mieleen, kun kadulla tulla tyllertää vastaan samanlaisia nukkeja kuin Wieno. Työt täällä ei tahdo lähteä käyntiin, sillä jyrkimmät (jotka ovat ruotsikoita) kieltäytyvät töistä ja tuota kysymystä täällä pohditaan, seulotaan ja riidellään ja ääretön painostus lepää sen tähden jokaisella. Waliokunnat aloittavat nyt työnsä, vaan säädyn kokouksia ei ole tiheään lähiaikoina, sillä valiokunnat eivät anna mietintöjään ennen kuin vastaus suureen kysymykseen on saatu. Waltiovaliokunta, johon minä kuulun varajäsenenä, on nyt jakautunut uutteraan työhön ja neljässä osastossa tarkastamme valtion tilejä ja varoja, joten minulla on kyllä töitä, vaikka usea vanha valtiopäivämieskin on ilman. Huomenna menemme ensikerran valtion kassaholveihin ja se tarkastus kestänee noin kolme viikkoa, vaikka neljässä osastossa toimimme ja kaikki varamiehetkin on töissä. Kaikki muut jäsenet meidän säädystä ovat vanhoja valtiopäivämiehiä tässä työssä paitsi minä. Tähän kuuluu ainoastaan kuusi miestä joka säädystä. Muutaman päivän kuluttua lähetän valokuvani, kun saan Jennille maksetuksi sen lainaamani kortin. Jos eläimillä loppuu jauhot, niin myllystä mitalla saa ottaa puolet sinne kertyneestä viljasta, sekä Mehtälän rukiit kaikki. Käyttöpalkasta ei tarvitse välittää, sillä minä jätin jo sinne, jos enempi menee, niin minä maksan. Kuurauta pojilla sen kilpakan raudat puhtaaksi, että saat Wienoa lykätä, tai osta kelkka. Lähden Toivon luo. Panen tähän vähän rahaa, että saat tarpeisiisi. Tervehdykseni teille kaikille Kyöstiltäsi”Anna tästä rahasta puolet emännälle, jolla saa ostaa parempia jauhoja, jos tahtoo ja toisesta tilistä lähetän minä kruunun veron”