Rakkaat pienokaiseni! Kiitos kirjeestänne. Olin tänään Toivon kanssa kirkossa, joten voin häneltäkin sanoa terveisiä. Hän suorittaa huomenna viimeisen aineen, vaan en tiedä tuleeko hän milloin sinne, joten mitään ei voi Jennikään perustaa bengaalin päälle. Wilkuna täältä on muuttanut maalle, joka olikin ehdottomasti paras. Älkää kuitenkaan mitään halventavaa lausuko, vaikka tuon menon arvostelinkin parhaaksi hänen käytöksensä tähden. Nyt kun vielä mainitsen, että itse olen terve ja tyytyväinen, niin onkin kaikki nivalalaiset lueteltu. Porvoon matkamme kävi erinomaisesti, sillä vastaanottomme ja kohtelumme oli yleisön puolelta suurenmoista. Pidin siellä puheen oikeudesta ja rakkaudesta ja sitä otettiin hyvä huudoilla vastaan. Ruotsalaiset lehdet ylisti sitä ja tämän päivän Uusi Suometar ivasi Kaasalaisen ja Kallion ym. matkaa Porvooseen, siitä syystä, että isäntämme olivat enimmäkseen ruotsinmielisiä. Tuosta minä en kumminkaan välitä vähintäkään, sillä en minä aio vastakaan kysyä U.S. matkoilleni lupaa. Wai jo panivat Suvannon Heikin kiinni. Minähän olen ollut siitä tunnossani vakuutettu kuten muutkin, joten se ei ole odottamaton. Tästä kirjeestä tulee hyvin hajanainen, sillä Walmari lukee selkäni takana valiokunnan mietintöjä ääneensä, joten tahtoo ryöstää sinnekin ajatukset. Antakaa olla vain heinäkauppain tekemättä, sillä heiniä on mennyt hirveän paljon sen mukaan, mitä Iisakki ilmoitti latoja olevan tyhjänä. Käskekää Iisakin pitää luonnonniityn heiniä ja vanhoja heiniä aina tarjolla sekä olkia. Ensi kirjeeseen kirjoitan taaskin Iisakille. Sano emännälle, että maksoin velkoja Martikaisen Jukalle ym, ettei luule minun täällä tuhlailevan, kun ei riitä nyt kotiin. Maksoin viime kuun palkasta 300 mk velkaa, joten saan olla hyvin tarkkana nyt. Kuitenkin hyvin pärjään ja onhan toisilla, jos tarvitsen. Pyydä emäntää, että hän antaisi torppareillekin, kun he ovat talon hakkuutöissä sekä vähän sille Tapani riepullekin, jos pyytää. Monesti muistan minä täällä sitäkin raukkaa. Kysyit mikä on se tähystäjä? Kyllä se on sanomalehtimiehiä. Niistä sinun unistasi ja minun pakenemisestani haluaisin kirjoittaa jotain vaan se on sieluasia, joten en hälyssä ja toisten puhuessa sitä voi. Sanon kuitenkin muutaman sanan. Uskon sen johtuvan jostain päivähuolistasi. Pulveriksi siihen luulisin parhaan oleva tunnon, että olen todella omasi ja semmoisena onnellinen, joka en tahdo sinua paeta. Sulje siinä vakaassa tunnossa joka ilta rakas Wienomme rintaasi vasten ja nukkukaa aina siinä luottamuksessa, että aina olette myös minun maata mennessäni luonani ja mielessäni. On nyt niin mukava, kun on valokuvanne myös minulla. Katselen sitä usein ja panen sen tuohon pöydälleni. Ota sinä niitä useampia kappaleita, jotta saadaan itsekin pitää. Enempää en nyt ehdi. Jääkää hyvästi. Terveisiä kaikille omalta Kyöstiltäsi. En ehdi lukea läpi, joten anteeksi virheet”