Kirje 1905-3-31, Helsinki

R. Kaisa! ”Kuten olette kuulleet ja sanomalehdistä lukeneet, tuli tänne sähkösanoma myöhään toissa iltana, että pari tärkeää kysymystä on ratkaistu. Menen valiokunnan kokoukseen ja toivon siihen asti jotain seikkaperäisempää tulevan. Miehet ovat iloissaan vaan en minä tiedä minkä tähden minä otan sen niin varovaisesti. Iloon on kyllä syytä, sillä se on varma, ettei kutsuntoja tule jne. vaan siinä vihissä on niin paljon muuta. Onhan se suunnaton voitto, varsinkin kun otetaan huomioon, että meillä niin jyrkästi valtaistuin puheissa kielletään oikeus kajota siihen.Olen odottanut sinulta kirjettä, ja uskonkin sen tulevan tänään vaan rupesin minä kirjoittamaan vastausta, sillä iltapäivän olen kiinni tiukasti, sillä kello 1 alkaa valiokunta ja kestää useita tunteja ja kello 6 on puolustus ryhmän kokous ja kello 7 alkaa säädyn täysistunto.
Täällä alkaa tulla kesä. Kadut ovat melkein vapaat lumesta ja jäästä, jospa räntää joskus nakkaakin vähän. Siellä mahtaa olla jäykkää talvea. Taitaa olla paras, kun ei heinänmyyntiä ajattele lainkaan, sillä ovat tainneet sielläkin myyskennellä omaa tarvettakin. Luultavasti huilaa vielä oljetkin, jos pitkään kevään tulo pistää.
Pitää varoittaa Iisakkia, että panevat hyvästi parsipuita ym. puita alle, kun niihin maalattiariihiin vetävät heiniä ja käskekää naulata luuvain ovet kiinni, kun tulevat täyteen ainakin vanhalla luuvalla. Tahtovathan ne välistä muistu nuo talon puuhat mieleen, vaikkei niille täältä mitään paljon voi. Luotan kumminkin Iisakkiin, että hän on rehti mies, jospa ei olekaan semmoinen touhulähteissä kuin Enolla.
Huhtikuun 10 pv on syntymäpäiväni ja silloin tulemme olleeksi 10 vuotta Nivalassa. Kehoitan, että väellekin pidät pienet kekkerit silloin. Jatkan sitten kun tulen valiokunnasta, jos ehdin ja ehkä saan siksi kirjeesikin.
Tulin juuri valiokunnasta ja sain kirjeesi kuten odotin. Kiitos siitä. Olipa hyvä, etten ottanut pienempiä kenkiä W:lle, koska nytkin olivat rinnasta ahtaat. Minä otin silti niin isot ja lujat, että se muistaa niiden aikana mistä ne ovat. Luulen nytkin, että ne ovat liian pitkät, vaan tilaa Wiljamaalta toiset jokapäiväisiksi.
Mitä kylään menoosi tulee, niin kernaasti minun puolestani saat mennä, jos W on terveenä, vaan ei muuten. Sehän sopii erinomaisesti, että isäsi lähtee viemään. Jos kuitenkin kankaasi, jonka luulet saapasi, estää matkaasi, niin voisittehan isäsi kanssa käydä vain muutaman päivän olemassa ja tulla yhdessä takaisin. Jos taas sellaisia esteitä ei ole niin voithan olla pitempäänkin. Kyllä kai se on nyt paras käydä, sillä muuten se on sellaista touhua taasen, kun minä tulen kotiin.
Jennin on paras tulla kanssani tänne yhtä matkaa, kun tulen kotona käymään, sillä kyllä minä uskon nyt tulevan jatkoa ja näin muodoin tulen parin viikon kuluttua käymään tai viimeistään pääsiäisen edellä. Työtä täällä nyt alkaa olla. Huomennakin kokoontuu meidän valiokunta vielä kello 8 illalla.
Se on hyvä tuuma, minkä emäntä on esittänyt, että antaa ne rääjäämättömät rukiit sitten, kun toiset loppuu. On minusta ihme, jos näin kauan on tultu Mehtälän viljoilla toimeen. Hyvästi ja voikaa hyvin. Tervehdys teille kaikille Kyöstiltäsi”