Rakkaat omaiseni! Olen tässä odotellut postia saadakseni teiltä taas tietoja tapauksista sieltä ja usein olen postilaatikkoon kurkistanut, mutta turhaan. Lähden Säätytalolle katsomaan, jos Porthan olisi kirjoittanut. Tulin sieltä ja jätin tämän huomiseen varmassa uskossa, että silloin saan. Niin tapahtuikin ja oikein omasta kädestä. Kiitos siitä! Kyllä se oli tervetullut ja kaivattu, vaan tekisi minun mieleni vähän nuhdella, että niin paljon niin pian vaivasit itseäsi. Minä odotin vielä kirjettä Jenniltä ja pikkuruisen vain sinulta. Toivokaamme, ettet siitä kumminkaan kärsinyt. Ole nyt kumminkin varovainen, ettei tule semmoisen rasituksen perästä ikävyyksiä.Minä olen tässä tänään puuhannut teille pikkuisen makkosia ja vähän muutakin Wienolle mieliksi. Omenat eivät olleet oikein hyviä, vaan luulen niiden olevan hyviä keitto-omenoita ja keittämällähän ne ovat sinulle sopivimmat. Muita makkosia on siellä myöskin. Päällimmäisenä korissa on tervehdys isältä pikku pojalleni. Olipa merkillistä, että ilman keskusteluja sinäkin nimitit häntä Weljeksi, kuten minäkin siinä kirjeessäni, jota et ollut vielä saanut. Minä puhuin siinä hänen hautauksestansa ja kehotin jättämään sen tuonnemmaksi, vaan koska sinä olet voinut ottaa sen niin järkiperäiseltä kannalta, ettet pyri sitä näkemään varoen tunnetulvaa, niin ehkäpä voitte tehdä pikemminkin. Minun mielestäni olisi tehtävä paikan suhteen kuten minä esittelin. On hyvä, että sinä otat kohtalon vastaan tyynenä. Se on oikein, sillä siten pelastamme toisen rakkaan lapsemme hyvinvointia, sillä ylenmääräiset surut, huolet ja kyyneleet turmeltavat lapsemme ruuan ja kumminkaan emme voi niillä pelastaa toista pienokaistamme, niin rakas kuin sen meille onkin.
Kun ajattelen tässä sen pienokaisemme hautausta niin en tahdo ajasta puhua mitään. Meillä ei tosin täällä ole erittäin kiirettä, joten voisi minulle sääty myöntää ehkä lupaakin, vaan on se toiselta puolelta vähän vaikea pyytää yksityisten asian tähden, kuin minä kuulun valiokuntaankin ja muutenkin voipi tulla tarvetta. Kumminkin sanon tämän siinä vakaumuksessa, että sinun parantumisesi käy säännöllisesti. Jos taas tahdot ja jos tauti saa jälkinäytöksiä, niin sana ”en voi” on minulle tuntematon.
Silmälasit Jennylle on myös siellä korissa. Ajattelin ostaa vieläkin hienompaa lajia, vaan kuin hän sanoi, ettei ne ole kylliksikään väkevät, niin ajattelin toisekseen, jos niitä pitää pian uusia ja kyllä nämäkin ovat jotenkin hienot ja lujat. Jos lasit ovat liian leveät, niin voisi esim. Knuutin Heikki nenäortta vähän taivuttaa kaitasemmaksi. En minä olisi uskonut sitä Jenniä niin likinäköiseksi kuin se oli. Kyllä se saa pitää ne nyt aivan nenällä. Pohjimpana korissa silppukoneeseen terä. Warokaa, ettei Wieno loukkaa itseänsä, sillä kumminkin se on koria penkomassa. Jos se ei sovi, niin saa sen lähettää minulle takaisin, vaan jos siinä on paraiksi kokoa niin antaa sen olla siellä, vaikkei passaisi reikiinkään, sillä ne täytyy saada jollain lailla. Antakaa se Iisakille heti, että saisi hevosrieput oikeita silppuja. Lehmille myös pitäisi leikata ruumenia sekaan. Ne juurakot siellä kaivon takana olisi myös särettävä ja ladottava pinoon. Pinoja ei saa laittaa navetan seinään asti, kun sitä korjataan, vaan tulee jättää sellainen sola kuin mökin ja navetan välissä on. Pinoomaan saa lähteä sikamökin seinästä. Sanokaa tämä Iisakille, että se saa pitää aina siinä miestä, kun vaan joutaa. Siitä korin tulemisesta saatte olla aivan vapaita, sillä minä lähetin sen Willelle ja toimittaa se sen perille. Woikaa nyt mitä parhaiten ja olkaa minun suhteen aivan levollisia, sillä täällä on kaikki hyvin. Lämmin tervehdys Kyöstiltäsi”