Rakas Kyöstini! Odotin kirjettä tänään vaan enhän saanut. Tänään kävivät Jenny ja Hilda katsomassa Velille haudansijaa. Olivatkin löytäneet sopivan paikan. Se kuului olevan likellä Martikaisen paikkaa. Olivat arvelleet, ettei siihen ole haudattu eikä siinä näkynyt ristejäkään ja sitä kuului olevan niin paljon, että voisi sen sukuhaudan ottaa. Pyysin Jussia siihen muille kaivamasta siksi kunnes sinä näkisit sen. Huomenna Jussi kaivaa haudan ja Jenny käypi pastoria pyytämässä siunaamaan sitten lauantaina tai sitten pyhänä, jos pastori ei lauantaina tule.Weikon kastamista olemme arvelleet ei ensimmäiseksi vaan toiseksi sunnuntaiksi, että minäkin voisin vähän auttaa. Heti käskettäisiin tohtori kummiksi, jos vain sinä olisit kotona ja Junnulle toveriksi ajattelin Kärenlampia, vaan jos sinusta olis joku toinen sopivampi niin sano, sillä hänhän on nyt poika.
Tohtori kävi yhtenä iltana heiniä tahtomassa ja hän ei luvannut minun nousta vielä ylös. Sitten alkoi hän sanoa, että minun pitää pyytää sinulta vyötä, sillä hän arveli, että vatsa ylöllisen pingoituksen takia ei muutoin supistu tavalliseen kokoonsa. Se on sellainen, joka menee olkapäiden yli ja reisien ympäri?? Kaikki jo nukkuvat. Weikko nukkuu vieressäni ja vielä minä makuullani kirjoitan. Tuntuu jo väsyttävän siis jätän taas hyvästi. Jumala suojatkoon siellä isää Pikkuset omiltasi Se silppukoneen terä kuuluu passanneen justiin.”
Helsinki 12/3 06 Rakkaani! ”Istun taas täällä pöytäni luona. Matka sujui hyvin, vaikka tulikin vähän liian pitkä rupeama sen tähden, että nukahdin illallispaikassa Seinäjoella, joten en saanut kuin 1 teelasin pohjanmaalta uusmaalle. Mitään kiusaa ei tuo tehnyt kumminkaan, sillä unehtuuhan se syönti joskus kotonakin.
Minulla on nyt tavattoman kiire, sillä rautatievaliokunta päättää huomenna, mitkä tiet se ottaa esille ja sen tähden täytyy juosta valiokunnan jäsenien luona tiukasti saadakseni tiemme ensimmäisen kiirastulen läpi. Olen ollut koko päivän liikkeessä, vaan en vielä varmuudella tiedä kuinka käy. Sanokaa pankinhoitajille tästä, että yritän tiukasti vaan tulosta en varmaa tiedä, sillä eivät aio ottaa käsiteltäväksi kuin 4 tietä ja niistä vain 2 rakennettavaksi. Kun asia kehittyy pitemmälle niin annan niistä tietoja. Muuten ei tänne kuulu erikoisempaa.
Älkää välittäkö mistään lakkohuhuista ym. joita aina liikkuu, sillä minä en usko vähääkään tuollaisiin eikä niistä tiedä täällä mitään. Varmaa on, ettei se saa yleistä kannatusta, kun ei ole mitään järkisyytä. Minä kirjoitan ensi kirjeessä lisää rautatiepuuhista. Onko siellä tullut Wienolle ikävä? Ellei mitään erikoisempaa ole, niin en kirjoita ennen kuin pyhäksi, joten kerkeätte vastatakin, jos vain jaksat kirjoittaa. Lämpimät terveiseni nupukoille ja itsellesi.”
Nivala 16/3 06 Isä!! Kiitos kirjeestäsi ”Pikku Weikko on ollut vähän levoton, koska olen antanut vähän liian runsaasti ruokaa, vaan nyt pidän saman taksan kuin Wienollekin. Ajattelin, että en voi vieläkään kirjoittaa vaan Weikko on nyt oikein hyvä ja punnitsimme hänet nyt kuukauden vanhana ja hän oli kilon raskaampi.
Wienolla on ollut ikävä vaan pianhan se haihtuu. Ensi iltana sinun lähdöstäsi hän itki sinun kamarissasi. Menin kysymään mitä hän itkee, sanoi isää on ikävä ja eikö se isä tule jo kotiin. Sain hänet sitten pian muuta ajattelemaan. Nyt hän käski sanoa isälle terveisiä, että meillä on ikävä. Kysyin minkälaisia terveisiä Weikolta sanotaan, sanoi hän, kiitos Weikosta, kun sen on isä meille lähettänyt. Kyllä hän pitää Weikosta hän laulaa ja tuutii vaunussa ja pyytää syliinsä.
Täällä on ollut niin kovia myrskyjä ja kyllä on lunta mahdottomasti. Tänään kävivät vasta viemässä heiniä Ylivieskaan. Se Lohikki täytyi lahata keskiviikkona. Kun Ollilan Nuuta tuli katsomaan tänne niin Emäntä vei hänet katsomaan sitä lehmää niin hän lupasi lihoista 95 mk. Sitten rupesi hän Willen kanssa lahtaamaan ja sen olikin se kipeä puoli niin kuin mädäntynyt. Lihassakin oli reikiä, joten sen kylkilihat olivat kelpaamattomat ja olipa ne haisseet mädänneellekin. Knuuti ei niitä sitten huolinutkaan ja Jaani oli niistä antanut 25 mk vaan Emäntä sanoi, ettei viitsi niitä kenkätä. Kyllä Emäntä oli kovin huolissaan sen lehmän suhteen, sanoi, kun et sinä sanonut mitään se lahtaamisesta, joten hänen oli nyt vaikea sitä tehdä. Sitten Jenny sanoi, että sinä olit luvannut sen tehdä niin hän tuli rauhoitetuksi ja pani se heti toimeen. En mitään erikoisempaa tiedä. Hyvästi Hellimmät terveiset Omiltasi”
Kello 10 j pp. kaikki nukkuvat Wieno pikku sängyssä ja Weikko vaunussa. Hän aina vähän väliä siellä äkisee luultavasti tahtoo viereen. Pitäneekö jo mennä ottamaan tuo uupukka. Tohtori kävi täällä yhtenä päivänä, olisi ostanut jauhoja hevoselleen. Hän kävi meitäkin katsomassa kysyen vointiamme ja Weikosta hän aina kyselee hyvin tarkkaan. Kyllä täytyy jo mennä ottamaan tuota pienoista. Parhainta vointia toivomme Isälle ”