Rakkaat omaiseni! Kiitos kirjeestäsi, samoin Neenon kirjeestä. Tänne saapui rautatielähetystö tänään, vaan voin heti vakuuttaa, ettei se saa mitään aikaan, sillä täällä menee rautatiet päin mäntyyn. Katsoin kumminkin velvollisuudekseni tuloksesta ilmoitella, etteivät syytä minua. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että teen kaikkeni, vaan onhan miehiä, jotka niin helposti hyökkäävät niskaani, niin annoin tilaisuuden koettaa, ehdolla, että Knuutila tulee mukaan.Sano emännälle lohdutukseksi, että oli hyvä kun Lohikin tapatitte kärsimästä, koskei olisi ollut siitä kalua. Minä toivon, että ehkä se voisi näinkin mennä syksyyn, vaan kun vika luultavasti pahenee, niin teko oli oikea. Sano myös, että Tapion saa myydä, jos saa 200 mk, vaan ei anna, sillä sen saa kyllä huokeasti keväämmällä ja näihin aikoihin teillä on myös astutettavia lehmiä. Siitä Junttilan Erkin savenajosta olisi hyvä ilmoittaa minulle ja ellei se sitä aja, niin lähetettävä sinne Ukko ja Hurja sekä Heikki, Wille, August, Matti ja yksi kasakka lisää esim. Tapanin poikia. Mielestäni voisivat ne asua siellä Takanevan tuvalla, kun vievät halkoja Mehtälästä. Jos taas Erkki ajaa, niin maksakaa Iisakin kautta 12 penniä kuormasta, sillä en usko sen paljon huokeammaksi tulevan muutenkaan. Käyttäkää ne heinärahat savenajoon, niin saadaan toiste kaksinkerroin. En kerkeä nyt enempää. Suuri asia on myös vaarassa, sillä salakareja ilmestyy sillekin. Woikaa mitä parhaiten ja olkaa tervehdityt sydämellisesti Isältä”