Rakkaat omaiseni! Kiitos kirjeestänne! Kirjoitan tässä Iisakille kirjeen, jonka pyydän hänelle antamaan, ja vaikka aikaa onkin vähän junanlähtöön, niin koetan saada mukaan teillekin terveisiä. Minä ajattelin kirjoittaa emännälle myöskin, vaan kumminkin se nyt jää, joten sano, että sen pitää mennä välttämättä tohtoriin sen jalkansa kanssa. Sano aina suoraan mikä sitä perintöprinssiä ym. vaivaa, sillä epämääräisyys on kaikkein kiusallisinta.Katsopa sieltä minun päiväkirjani viimeiseltä sivulta se Weitikan astutus, että sanot Iisakille, kun hän sitä tiedustelee.
Pietarista olemme saaneet nyt lohduttavampia tietoja, joten vaara tällä kertaa lienee voitettavissa ja muualla minä en vaaraa näe. Ne ovat ne nälkähommat pehmeiden päiden tuotetta ja työväestön rivien en usko saavan yksimielisyyttä tyhmille tuumilleen.
Olisipa minun pitänyt olla siellä N.s. kokouksessa, koska siellä se jalatoin tanssimestari Harju näkyy alustaneen meidän vanhan riitakysymyksemme. Luulen hänenkin minua kivenneen, sillä hän oli vähän tyytymätön minuun, kun kerran siitä väittelimme. Suu ja pää sillä miehellä on hyvä, vaikkei ole muuta.
Olihan se hauska, että te onnistuitte puuhissanne, ettei vieraille jäänyt ikäviä muistoja. Jos teille tulee siellä rahantarpeita, niin voitte tilata Willeltä, sillä siellä on heinärahoja. Kuten tiedät olen minä taas maksanut velkaa, joten minulla on rahat vähissä. On se hyvä, kun asiat korjaantuvat tuuma tuumalta ja toivon talon tulevan kunnollisesti asutuksi. Savenajo se ehkä emäntää vähän kiusaa, vaan onhan se elinehtoja menestykselle. Tuumi Iisakille, että se Heikkiä pyytäisi siellä pääksi, sillä en viitsinyt panna hänen kirjeeseensä, ettei tulisi Wille loukatuksi. Puhu niin kuin omasta puolestasi, niin kyllä Iisakki asettuu asian mukaan. Juna jo savuaa. Woikaa mitä parhaiten. Sydämelliset terveiset Isältä”