Rakkaat omaiseni! Tervehdykseni! Matka sujui tavalliseen tapaan pienen ahdingon ynnä tupakan savun kanssa. Kaupunkiin tultuani on minulla ollut tavaton kiire ja näyttää kestävänkin pitemmän aikaa, sillä valiokunnan ja komitean töitä on tiheästi. Paljon en jouda kirjoittamaan. Teen sen minkä voin.Kirjastokomitean työ rupeaa miellyttämään, sillä minä näyn voivan siihen ottaa osaa ja se kehittää minua. Piirrän myös Iisakille muutaman sanan, sillä muistui monta asiaa mieleeni matkalla. Sanokaapa Kaisalle, että se koettaisi syöttää lehmille ruumenia, niin paljon kuin suinkin, kun niitä oli niin paljon. Silppuja ei tarvitse panna joukkoon. Siitä ei tarvitse kumminkaan mainita, sillä niitä ei ole leikkaamatta ja käskemättä ne eivät leikkaa.
Onko teillä ollut siellä nupukan kanssa ikävä. Kirjoita heti, jos minun pitää Weikon tähden käydä täällä tohtorissa, vai asettuko ne kipenet sillä viimeisellä voiteella?
Sille Penikkalan Tildalle saisi myös kirjoittaa, että saisi tietää mitä se asiasta tuumii. Hirvosen jyvän otosta kirjoitin Iisakille, josta voit lukea. Jos on sellaisia heinänkysyjiä, jotka ottaisivat hevosille halpoja heiniä, niin voisi Iisakki antaa Korpihaalta. Kirjoittakaa minulle ensi tilassa. Sano nupukalle, että Isän oli niin hyvä olla, kun nupukka oli niin tottelevainen kaikille. Sano sille, että isä muistuttaa aina olemaan emännälle ja kaikille muille kilttinä, niin isän on aina naurussa suu. Woikaa mitä parhaiten Toivoo Isä”