Rakas Kyöstini! Kirjeestäsi kiitos! Weikko on parempi. Tosin ei hänen kipeänsä näytä kummemmalta, vaan koska se ei ole vaarallista niin annammehan olla, sillä ei leikata pikku kuttua ei, ei. Hän vaan kasvaa ja näyttää voimakkaalta nytkin hän valvoo vaunussa ja on punaposkinen kuin Wienokin, joka leikkii tuossa vieressäni. Hän on jo kirjoittanut vaan tuumasi, että paperi loppui kesken ja tuo hänen kirjeensä sisältää niin paljon asioita, jospa isä osaisi sitä lukea, sillä hän kirjoittaissaan sanelee mitä hän siihen kirjoittaa, vaan onhan isän kotiintulo likempänä, jolloin tulkkeja ei enää tarvita.Emäntäkin tuli kysymään, että joko sinä tulet kotiin vaan tokkopa saamme vielä semmoista kysyäkään. Huomenna laitetaan miehiä Mehtälään laittamaan paikkoja kuntoon ja tiistaina viedään karjaa. Emäntä sanoi, että hän menee sinne muutamaksi päiväksi ja sitten saa sinne jäädä Tilda ja Fanni. Lypsäviä ei nyt monta viedä eihän he separaattoriakaan osaisi hoitaa. En ollenkaan meinaa nyt mennä Mehtälään, vaikka onhan se toisinaan minua ahdistanut, että olen päättänyt mennä. Sanoin sitä emännällekin vaan hän sanoi, ettei minusta ole siellä mitään apua, kun lapset tahtovat kaiken ajan hoitoonsa ja se vapautti minut tuosta alituisesta painajaisesta. Sinun ajatuksesi hänen menostaan, oli hyvin hyvä kääntämään hänen ajatustaan, sillä hän sanoi olevansa omiaan sinne, ettei häntä kukaan kaipaa ja se on minuun koskenut niin kipeästi. Ajatella sellaista tunnetta, ettei kukaan rakastaisi ja kaipaisi eihän toki emännälläkään todellisuudessa sellaista liene ja sehän olis väärä luulo.
Kuopassa ei potut olleet ollenkaan imeltyneet. Niitä pantiin tällekin puolelle itämään. Täällä on nyt aivan satanut, joten on kovin paljon rapakkoa. Eilen tekivät miehet tietä ja näytti siellä vallesmannikin puhuttelevan Iisakkia. Wäänänen otti niitä olkia vain yhden mitan ja niitä on vielä, tokkopa niitä moni on sieltä noutanutkaan.
Pitäisiköhän meidänkin kutoa isälle kesävaatetta, vaan nyt en voi emännälle mitään puhua, kun minusta ei ole paljon apua ja hänellä on tuo muuton puuha, vaan kun vähän tasaannutaan niin minä otan sen puheeksi.
Wieno vähän kärsii, kun tulee syömähampaita ja näyttää tulevan neljä yhtä aikaa. Kunpahan vaan pääsisimme pian ulos vaan eihän Weikkoa voi viedä ennen kuin kylmät tuulet lakkaavat puhaltamasta. Olen aikonut, että kuin pääsisin ulos niin paljon, että kävisin nupukoillemme ostamassa jotain halpaa vaatetta niin saataisiin heille päällysnutut ja Weikolle myssy. Näen tuolla tohtorinnan lykkäilevään poikaansa vainiotiellä. Monet pikkuset omiltas”