Rakas Kyösti! Onnea syntymäpäivän johdosta! Sain juuri kirjeesi, josta kiitos. Kivet on jo vedetty. Heti kun Iisakille tuli kirjeesi, tuumattiin, että Iisakin pitää heti lähteä tiedustamaan, mistä niitä saisi. Linnalla ei ollut vaan Sääski Joonaalla ja ne olivat lähelläkin. Sitten on hän uskonut maksun periä, kun tulet kotiin.Älä viitsi tulla tänne ennen kuin pääset myötyriksi, sillä lähdettyäsi on aina niin ikävä ja päivät tulevat pitkiksi. Ja onhan se sinullekin parempi. Saat silläkin ajalla tutustua uuteen tehtävääsi. Emännän jalka ei ole yhtään parempi. Toisinaan hän on niin kankea, ettei tahdo päästä astumaan. Jenny hoitaa emännyyttä. Usein tulee hän Weikkoakin hyrräilemään, että saa jotakin tehdä.
Isä toi minulle sinulta terveiset ja rahat joista kiitos. Olen antanut Mattilaan ja Iisakillekin, joten ne olivat tarpeeseen, sillä kun he tulevat tahtomaan, on niin paha sanoa, ettei ole. Kyllä emäntäkin koettaa antaa, vaan eihän se tahdo riittää.
Eilen ruvettiin vetämään joelta heiniä, sillä keli alkaa olla huono. Wettä ei ole satanut, vaan aurinko ja lämpöinen tuuli sulattavat lumen, joten on paljon jo maat näkösällä. Ylikankainen sanoi, ettei ole myllykään lujassa ja arveli, että pitää ottaa Laase, kun Markku on siellä Haapavedellä.
Meillä on puuhaa nyt, kun on kinkerit huomenna. Emäntä hyrräilee Weikkoa, että saan olla kyökissä. Wieno tahtoisi aina olla ulkona vaan en uskalla häntä yksin laskea, kun yhtenä päivänä jo oli toisella puolen jokea. Jumala varjeli, ettei hän mennyt avantoon.
Illalla keskustelimme Jennin kanssa paljon ja kaikesta. Hän mm. sanoi ei kunnioittavansa enää A:ta, silloin tuntuu minusta väärältä yhdistää elämänsä sellaisen kanssa, jota halveksii, mitä on rakkaus ilman kunnioitusta. Sellainen rakkaus ei kestä noissa elämän vastamäissä ja myrskyissä. Toisinaan on minulla hyvin ikävä, kun olet melkein aina pois, vaan muistan, ettet viihdy kotonakaan. Ymmärrän, sinä haluat suurta ja laajaa toimintaa, joten koti ahdistaa ja tuntuu arkiselta. Toivon sydämestäni, että Juamala antaisi sinulle ymmärrystä ja voimaa työskennellä kansamme onneksi. Kaisasi”
Lauantai-iltana Rakkahin Kyöstini! Kiitos kirjeestäsi. Lähdettyäsi tuntui koti niin tyhjältä ja ikävältä, sitä huomasin Wienossakin, sillä hän kohta rupesi itkemään eikä sanonut mitä hän itkee, pyrki vain syliini ja nyyhkytti ja nukahti ja minä itkin myös, sillä ajattelin, että ne ovat ensimmäisiä kaipauksen ja surun tunteita pikku sielussa.
Täällä on joinakin päivinä ollut jotenkin kylmä. Eilen satoi lunta ja vettä, nyt on taas kaunis ilma. Vesi ja rapakko on sulana. Jussilan Iida sanoi käyneensä jo savia hajottamassa, oli siellä ollut honkalaiset ja mattilaiset, vaan sanoi olleen vielä jäässä. Hän kysyi kuinka paljon maksetaan kuorman hajottamisesta, vaan minä en tiennyt. Miehet viipyivätkin Mehtälässä koko viikon. Pikku Weikko ei ole vielä parantunut, vaikka ensin näytti, että tämä viimeinen voide auttaa. Vaan nyt on hän taas levoton. Viime yönäkään emme voineet paljon nukkua ja kipeneet on vain yhtä isot ja läpikuultavat. Kyllä nyt täytyy puhutella siellä lääkäriä, sillä pikku raukka käy niin sääliksi, kun ei hän voi paljon ollenkaan nukkua. Hänen vatsansa myöskin on epäkunnossa, sillä ulostaminen on säännötöntä ja ryynimäistä, vaan luulen kaiken tämän johtuvan tuosta hänen kivustaan.
Tulin juuri saunasta, niin rupesin sinulle kirjoittamaan, koska nupukkamme nukkuvat ja jos vain Weikko huomenna itkee niin paljon kuin tänään niin en saisi tätä maanantaina postiin, sen tähden täytyy nyt kirjoittaa. Mehtälään menoaan se emäntä vain puhelee, sille Tildalle ei ole vielä saatu sanaa. Maanantaina tuumataan nostaa potun siemenet itämään. Torstai-iltana, kun lapset nukkuivat lähdin juoksemaan Welin haudalle. Tuntui, kun siinä seisoin, että siellä on osa meistä. Jumala siunatkoon työsi Monet pikkuset omiltasi. Kaihoten kaipaava omasi”