Rakas Kyöstini! Kiitos kirjeestäsi! Koska nupukat nukkuvat niin annanpa ikäväni paperihin painua. On niin kaunis aamu, istun kammarissasi. Ilma soi lintujen sävelistä ja variskin säestää yksitoikkoisella tahdillaan. Luonnossa on eloa. Puisto seisoo niin juhlallisena uuteen vihreään silkkipukuun puettuna, jota tuulen värähdyskään ei nyt liikuta. Sydämeni täyttää juhlan tunne ja keskellä kaikkea tätä itken, itken sillä minulla on niin ikävä sinua Kyösti. Vaan tätä tunteen purkausta ei näe kukaan, sillä Jenny meni illalla Mehtälään. Olen nupukkaimme kanssa vain tällä puolen. Menen nyt panemaan väelle ruokaa ja soitan ne ylös. Nyt isän pitäisi mennä määräämään työtä vaan hän on poissa. Tiedän, että toruisit minua, vaan kuule olen aina tyyni, kun Jenny on kotona. En minä kellekään näytä, että itken. Sitten taas on hyvä olla. Jenny justiin tulee ja Weikko käskee. Jenny kävi tuumimassa emännän kanssa, että hän ottaisi Jussilan Iidan kunnes saadaan joku toinen. Ida määräsi viikolta 41/2 mk. Emme nyt tiedä ottaako emäntä hänet. – On niin kaunis ja lämmin ilma. Olin Weikon kanssa puistossa ja Wieno haeskeli kukkia meille ja Weikko niin mielellään katselee, kun Wieno hääräilee ja puhelee. On niin somas katsella noita nupukoita. Weikko onkin jo kolttu päällä. Ei isä tunne enää omaksi pojakseen häntä.Weitikka pantiin nyt ensi kerran ulos ja sillä on nätti varsa. Tuumiskelimme tässä Jennyn kanssa, mitä lehmiä viedään Mehtälään, sillä huomenna siitä pitäisi viedä. Tietysti pannaan vähempimaitoiset. Pikku vasikoita ei vielä panna, ettei emännällä olisi niin paljon huolta. Laskemme täälläkin lehmät ulos, sillä nyt ei jouda hevoset heinän vetoon, kun tuomikin alkaa olla kukassa eikä ole ohraa vielä kylvetty.
Kyllä olen miettinyt, että tulisin siellä käymään Weikon vuoksi, vaan en taida voida lähteä Wienon vuoksi hän kun aina on ulkona ja menee mihin sattuu, toisinaan joellekin ja en voi olla vähääkään häntä näkemättä. Toiseksi olisi Jenyllä paljon huolellisempaa, jos hänen pitäisi ylösnoususta pitää huoli ja tietysti ei emäntäkään sitä soisi kuluuhan siinä kovin paljon. Vaan jospa saattekin nyt lomaa niin kuin sanomalehdissä on arveluita ollut niin pianhan saisin sinua nähdä. Silloin lähtisin Weikon kanssa Ylivieskaan isää vastaa ja tohtoriin, sillä pitäähän jo koettaa toista tohtoriakin.
Täällä on tukkijätkiä ja ne aivan tunkeutuvat meidän tyttöjen huoneisiin ja Jenny kulkee niitä pois ajamasta. Laitinen nukkuu ruumenhuoneessa ja sinne ne pakkaa ja se rotta ei vain tule tänne nukkumaan. Nyt juuri Jenny kävi sieltä yhden jätkän pois häätämässä. Ja onpa noissa jätkissä niin hävyttömiä, että Kärenlammin salin pöydältä olivat varastaneet neiti Wilmin kultakellon. Poliisitutkintaa on nyt pidetty kuitenkin tuloksetta. Alkaa olla niin pimeä, etten viitsi enää kirjoittaa. Hyvää yötä toivon ja monet pikkuset eukoltasi ja nupukoiltasi Herra kanssasi.”