Kirje 1907-10-20, Helsinki

R.K! ”Nyt kai herahti sunnuntaiaamuna kyynel silmään, kun et saanut minulta kirjettä, sillä olenhan aina sen ilon voinut teille tuottaa. Nyt on kuitenkin ollut voittamattomat esteet. Sitten keskiviikon on minun ollut aivan mahdoton saada kirjettä. Aijoin perjantaina panna postiin ja kirjoitinkin jo valmiiksi puolisen aikaan pannakseni sen postiin, vaan puolisen aika tuli minulle 1/2 7 j.p.p. Olin työssä kello 1 yöllä. Yö on tullut torstaina ja lauantaina meni 2 yöllä En edes dritteliä voinut itse noutaa. Nyt on sunnuntai ja olen nytkin 3 tuntia ollut kokouksessa.Loppuaika on minulle ankara ja kuluttava, joten teidänkin täytyy tyytyä vähempään tietoisena, että pian tavataan. Kenties loppuviikolla ilmoitan, jos tulen 2 pv jo kotiin, joten voitaisiin ristiäiset pitä 3 pv, jos niin tahtoisitte vaan annetaanko Kertun vielä vahvistua. Sanoit, jos joudan käydä naisten luennoilla. Siihen ei ole toivoakaan ajan vähyyden takia. Olin asemalla Julinia vastassa vaan sittemmin en ole nähnyt. Hän oli hyvin surkeana, kun ei ollut saanut ketään mukaansa. Kolme muuta taitaa olla Oulun läänistä. Maaseudulta ei taida olla muuta kuin Julin. Saa nähdä mihin puuhaan hän nyt ryhtyy palattuaan. Tuumikaa asiaa ensin ennen kuin mitään rakennuksia teette hänen kivijaloilleen, sillä pelkään ettei hän voi ympärilleen koota kansaa ja sitä paitsi on siinä puoluetarkastukset. Aatteen takana on lämminsydämisiä ihmisiä vaan en usko sen liikkeen vetävän ja niitä kituvia seurariepuja on kyllin. Mitään erikoisempaa ei minulle kuulu. Jos kerkeäsin niin kirjoittaisin Saastamoiselle hevosista, sillä minusta niistä ehkä yksi joutaisi, jos Hurja ja Panu näyttävät kestävän ajaa. Lämpöisimmät terveiset Kyöstiltäsi”