”Hyvä Kyösti! Kiitos kirjeestäsi, jota niin hartaasti odotin, sillä en ole vähääkään viisastunut, että voisin olla levollinen. Kirjoitin sinne Olkkosen mukana niistä Jaakon puuhista. Nyt on hän ollut vähän katuvan näköinen ja kertoivat jo talvella hänen aikoneen pois, kun oli Iisakille suuttunut. Saa nähdä joko hän nyt lähtee.Apu on varsonut maanantai-iltana, kun kaikki melkein oli kotoa pois. Juhokin oli nuorisoseurantalolla. Kusti ja Essu olivat kotona.Yhdeksän aikana Kusti tuli hätääntyneenä sanomaan, että Apu varsoo ja he eivät ymmärrä mitään. Olin juuri lapsia nukuttamassa, sieppasin puukon niin kuin olen nähnyt sinunkin semmoista tarvitsevan ja juoksin minkä kerkesin talliin. Pojat pelkäsivät sen potkivan, jos menee likelle vaan vakuutin, ettei se potki, vaikken itsekään ollut varma. Heti koetin josko varsa oli oikeassa asennossa ja saimmepa sitten koettaa voimiamme vetämisessä ja niin saimme ison oriin (Apu seisoi koko synnytysajan). Se on tummempi kuin Huilun varsa vaan hännässä valkoisia jouhia ja harja on aivan punainen ja pitempi jalkanen kuin se toinen varsa eikä paljon pienempi.
Kylvönteko ei tahdo sujua, kun aina sataa. Tänään ei ole satanut ja nyt on oltu pellolla ja Huilukin oli karhimassa. Aitaa panee Niikan Heikki. Mitä maksamme nyt työmiehille päivältä?
Lapset leikkivät tuossa vieressäni ja Wieno kysyy, mitä äiti kirjoittaa ja Weikko tahtoo syliin. Aamulla kun sanoin isältä terveisiä, rupesi hän itkemään, etteikö isä tulekaan vielä kotiin. Hän kaipaa usein vaan Weikosta ei vielä saa selvää. Emäntä on samanlaisessa voinnissa, kun on ollut. Kaikin olemme terveenä. Lämpöiset tervehdyksemme Eukkosi
Maanantaina käytettiin Tähti Jokisaaressa toisen kerran”