Rakas Kyösti! Kiitos kirjeestäsi. Viime tiistaiaamuna eli syntymäpäivänäni syttyi niin ankara lumipyry. Oli niin sakea ilma, ettei huoneita tosella puolen kartanoa voinut erottaa ja pyry kesti keskiviikon aamupäivään saakka. Kun pyry taukosi, oli kamala nähdä miten paljon oli lunta. Suuret kinokset olivat kaikkialla ja kun tietää mitä ihmiset elukoilleen antavat niin ei tahtonut voida levollisena olla. Mieltä liikuttavaa oli nähdä tiellä kulkijoille, kuinka ihmiset siellä myrskyn keskellä repivät laihoja ja ladoistaan kattoja, joilla onnellisilla niitäkään oli. Ei vieläkään lumi ole sulanut kuin aavoilla paikoilla, sillä ilma on vielä kovin kylmää, vaikkakin tuuli on kääntynyt itään.Keskiviikkoaamuna ruvettiin meillä reellä vetämään lantaa vaan niin ei voitu tehdä kuin aamurupeama, sillä kun pyry taukosi, rupesi reki kariin raapimaan ja nyt ei voida mitään pellolla tehdä. On ikävä, kun kylvönteko on kesken ja vettä kiiluu pelolla. Milloin sinne voi mennä on tietämätön, sillä nytkin satelee räntää. Torppari Heikki koetti taas tulla ja tulihan tuo Niikan Heikkikin he ovat aitoja korjailleet ja myöskin sen lehmikujan aidanneet, vaan sanoivat olevan nyt aidan panon niin ikävää, kun ei tahdo vitas sujua. Omat miehet ovat vedelleet Mehtälästä rehuja ja olleet kuka missäkin työssä. On ihmeellistä kun torppari Heikki sanoi, ettei nyt voi olla ojallakaan, kun kävivät koittamassa. Näin huoltavaa on nyt aika, vaan Jumala säätää ja määrää, siis voimme vain katsella Hänen töitään.
Kaikki jo nukkuvat, vaan minua ei nukuta, muistan ja mietin sinua, joka taistelet siellä toisenlaista taistelua ja kun katselen ulos niin suuret lumihiutaleet tasaisesti putoilevat maahan. Tämä kaikki tekee niin kaihoisan kaipuun. Olemme emäntää ruvenneet toimittamaan Suvannon kylpylaitokseen, kuin hänen ruumiinsakin toisinaan on niin kovalla tuskalla, eikä hän ole kovinkaan vastaan pannut. Oletko sinä ollut terveenä. Jumala kanssasi Eukkosi”