Rakas Kyösti! ”Kiitos kirjeestäsi. Olimme niin iloisia, kun pyhäaamuna saimme sen. Wienolla ja Weikollakin oli hupasta. Se piti lukea moneen kertaan ja Weikko vakavana kuunteli ja joka lauseen loppuun sanoi niin ja nytkin kun sanotaan isä kirjoittaa Weikolle, menee hän hyvin mietteliään näköiseksi. Tänään on minulla ollut kovin ikävä olla. Syytä en tiedä, vaan nyt kun tulee ilta ja saan lapset nukkumaan niin lähden kävelemään, sillä koko päivän on täytynyt olla huoneessa, kun on niin kylmä tuuli.Tiistai. Nyt tunnun hyvin terveeltä ja voimistuneelta. Kävimme Jennyn kanssa illalla vähän maantiellä kävelemässä. Junnu keinutteli lapsia, kun kirjoitin sinulle. Nytkin on pilvinen ilma ja yöllä satanutkin vähän. Voi lähetetään sinne, vaan kuin astia ei tule täyteen ennen kuin loppuviikolla, sillä maito on mennyt vähäksi huonon syötävän vuoksi ja navettaruokkimisella ei saada sitä korvatuksi. Poikinut ei ole kuin yksi vaan neljä niitä pitäisi vielä tässä kuussa poikia.
Lapset jo heräävät, täytyy mennä heidän luokseen. Sydämellinen tervehdys eukoltasi ja pikku nupukoilta. Wienokin kirjoitti eilen ja oli Weikollakin kynä vaan eipä siitä tullut mitään. Kävi siskonsa kirjeeseen piirtelemässä terveiset siitäkös Wieno suuttui ja sanoi, ettei isä ymmärrä enää, mitä hän kirjoitti. Kuinka kiitollisia me saamme olla Jumalalle, että on antanut meille terveitä lapsia. Miten nytkin tulisin toimeen, jos ei heitä olisi. Weikolla on aina vasara ja naula. Ei muut leikkikalut kelpaa. Hevosvärkit ovat myös mieluiset ja missä niitä näkee pitää saada syliin ja niitä takoa ja korjailla. Jennyn kanssa kulkevat Lassua juottamassa eikä lähde tallista pois ennen kuin on saanut taputtaa Lassua. Pikkuset meiltä”