Kirje 1907-9-25, Helsinki

R.K ”Kuvittelen, miten pieni nupukkamme kähertelee vierelläsi, jota toiset lapsemme ihastellen tutkivat. Kyllähän Weikko mahtaa olla syvissä ajatuksissa, kun äidillä on läheisimpiäkin tällä hetkellä kuin hän. Kenen kanssa se siellä tyytyy olemaan vai pyrkiikö se äidin viereen.Me asumme nyt Pennasen kanssa kahden Blomqvistillä, sillä Alkio lähti tänään pois meidän joukostamme. Korteerimme ei ole oikein hyvä ja hän on hermostunut mies, niin muutti hän parempaan paikkaan, vaan me päätimme jäädä tänne. Kyllähän hän on hyvä toveri, vaan on hän hieman hermostunut, joten se toisinaan vähän haittaa, elleivät asiat mene hyvin.
Mitään muuta erikoista ei minulle kuulu, sillä voin hyvin ja kovan työn kanssa kuluu aika nopeasti. Minä alan jo pitää tätä jälellä olevaa aikaa lyhyenä, joten olen ajatellut, että sen pikku Kertun ristimisenkin voitte antaa olla siksi, kun minä tulen. Tätä en tahdo pitää päättävänä, jos te toisin määräätte, vaan olisihan se hauska minunkin olla mukana. Kirjoitin jo viime kirjeessä kummeistakin, jotka tietysti saat mielesi mukaan valita, vaikka turhaa on niitä kaukaa haalia, kun meillä on niin kelpo tyttöjä kotonakin. Malta nyt makailla, ettei tule jälkiseuraamuksia. Olen koettanut kirjoitella nyt hyvin usein, sinne, että olisit levollisempi, kun näet omin silmin minulta terveisiä. Kirjoitan tässä kirjeen Weikolle ja Wienolle. Lue se samalla tavalla, kun olette selittäneet Kertun tulon kodin piiriin. Minä kerron tietysti olettamuksiani teidän kertomuksistanne. Sydämellisimmät tervehdykset teille kaikille Kyöstiltäsi”