Kirje 1908-10-1, Nivala

Tervehdys omiltasi pyhäiltana
— ”Kuulehan Kyösti, kun mietiskelin, että jos meillä ei olisi lapsia, niin minä ainakin tahtoisin useammin sinua nähdä, niin arvelin sinustakin. Isyys ja äitiys on luonut meidät vähän toisiksi. Me emme elä ainoastaan toisillemme, elämme myös lapsillemme. Nyt ajattelet Kyösti Sinua varten elää en koskaan ole aikonut, niin tiedän sen olethan kansan mies ja elät kansallemme, vaan tulin tässä ajatelleeksi ainoastaan kodin piiriä. — Weikko vasta kehittyy. Aivan joka päivä huomaa, miten hän ajattelee ja tutkii. Luonne on herkkä ja nöyrä ja tarvitsee kovin hellän ja tarkan kasvatuksen, joten kaipaan sinua. Sanoithan kerran, ettet voi kasvattaa lapsia aivan yhtä paljon kuin minä. Sinä täytät sen, mikä minulta puuttuu ja minulta puuttuu niin äärettömän paljon. Tosi on, että kun lasten kanssa aina on, niin tunteehan tarkoin niiden luonteen vaan siihen vielä tarvitaan paljon lisää.” —