Kuu paistaa niin kauniisti R:K! ”Kiitos kirjeestäsi. Sain sen juuri, kun olin lähdössä kirkkoon nauttimaan Herran pyhää ehtoollista. Se tuntui hyvin mieluisalta. Voi, jospa minä tulisin paremmaksi. Et ole mitään maininnut siitä myrskystä, etkö sinä tiennyt siitä mitään. Jopa sinä puhuit paljon siinä kouluasiassa, vaan puhuit aika hyvästi, joten tuntui, että semmoinen opetusjärjestys olisi sopivin, mitä nyt sanonet toisessa Liitossa.Täällä mennä haparoimme vain tavallamme. Sanoin lauantaina Iisakille, että kyllä me taidamme antaa mennä Laitos pojan pois, ehkä saamme jonkun luotettavamman kyntäjän. Sanoin myös, jos torppareista meidän työt ja palkat ei kelpaa heille, niin antaa olla kiusaamatta, sillä Willekin oli aikonut ojaa luoda päivätöistä ja sinäkinhän sanoit samaa, että antaa vain olla, jos niin tahtovat. Nyt Iisakki kävi sanomassa, että Heikki ja Wille tulevat ensi viikolla. He saavat ensin kattaa latoja sitten kyntää.
Antti ja Junnu aikovat tulla navettaa korjaamaan ja Junnulla on vielä kesken hevosvärkkien korjaaminenkin. Aijomme teettää Antilla vanhalle puolelle ikkunan kynnyksen ja talli ikkunan ja kaikenlaista korjaustyötä, jos hän nyt joutaa. Heikki ja Wille saavat ensin kattaa latoja ja sitten kyntää. Tuli tänne taas yksi jätkä, jolla ei ollut rahaa eikä ruokaa. Otamme sen ojalle, vaan koetamme hänen suhteensa olla varovaisia, tästä kirjoittaa Iisakki enempi, koska sanoi olevan rengeistäkin kirjoittamista, vaan eiköhän heidän vaatimat palkkiot ole liian korkeat. Sen pyhäjärvisen saimme lääninkarjakon avulla. Hän on nyt ollut kesän siinä Wesikoskella. Se emäntä oli siitä pitänyt.
Täällä on niin kauniit kuutamoyöt, että kun herää niin ei tahdo enää tulla unta. On olevinaan niin paljon miettimistä. Paneudun nukkumaan, koska lapsetkin niin viattomasti tuossa nukkuvat. Joka ilta tuumaamme, nyt on taas vähempi päiviä isän tuloon. Weikko kysyy eikö nytkään päivänä isä tule. Parhainta vointia sinulle toivottaa eukkosi ja lapset” —