Kirje 1908-10-25, Nivala

R.K! Kiitos rahasta ja kortista. Saimme myöskin kuvasi, vaikka sinulle osoitettuna, oli se niin mieleinen, vaan minulle tuli ikävä. Olethan siinä niin synkän näköinen. Ekö ole enää kuin yksi viikko tuloosi.Apu ja Hilppa eivät saaneet palkintoa, vaan tulivat kantakirjaan. Hilpasta olivat kovasti tykänneet, ainoastaan jalkojen hienoutta moitittiin. Samana päivänä, kun oli se näyttely, tuli Louhi kipeäksi ja ripuliin. Haettiin eläinlääkäri ja hänen käskyjensä mukaan hoidettiin ja nyt se on terve.
Ojamiehet eivät ole menneet sinne maantien taka ajamaan, eivät kuulu tykkäävän. On tässä vielä se pyhäjärvinen. Huomenna aikoo koettaa ojata. Keskiviikkona on viimeinen riihi. Kyllä näyttää tulevan vähän jyviä, vaan eihän tuota kylvöäkään ollut kovin laajasti.
Wieno on ollut vähän sairas. Hänessä on ollut joskus kuumettakin, joten on pitänyt antaa lääkettäkin. Yläällä hän on vaan ei ole terve. En ole kumminkaan levoton hänestä, vaan luulen vain hänen vilustuneen, kun aina piti olla ulkona, vaikka olisi ollut kuinka kylmä. Koetan häntä hoitaa, minkä ymmärrän ja jos ei näytä paranevan niin täytyy hakea apua. Weikon kasvot eivät ole parantuneet, sillä aina kun näyttää paremmalta, nyppii hän ruvet pois ja sitä minä en saa estetyksi.
Täällä on hyvin kuiva, vaan nyt tuntuu satavan. Lapset nukkuvat. Wieno on laihtuneen näköinen ja vesi päältä vyöryy. Jospa hänen heikkoutensa menisi nyt ohi. Älä ole levoton, kyllä luulen pian hänen olevan ennallaan. Pidän häntä nyt vieressäni, että kuulisin hänen hengityksensä. Mitäpä nyt enää viitsin kirjoitella, kun olet kohta kotona.
Saapa nähdä mitä kieltonne vaikuttaa. Tuletteko ajetuksi taas pois vai muutenko mieltä osoittavat. On nykyään tuo elämä niin levotonta ja rauhatonta. Ei missään sovintoa, ei missään rakkautta. Kaikki ylpeilee, kaikki kopeilee, vaan Jumalalle kelpaa ainoastaan nöyryys, kuinka pitkälle menee ihmiskunta. Toivon sinulle mielenmalttia ja lujuutta näinä vaikeina hetkinä. eukkosi. Panusta emme ole kuulleet mitään. Tiistaina, kun Jenni menee arpajaisiin sinne, saamme tietää.
Maanantaiaamuna.
En saanutkaan tätä aamulla postiin, kun ei ollut kirjekuoria. Tänään on kaunis päivä. Kävin Weikon ja Wienon kanssa Korpihaalla ja myöskin riihellä. Tahdoin vähän antaa lasten kävellä ulkona, kun nykyisin on heitä täytynyt vangita. Kyllä se oli heille hauska retki. Wieno väsyi niin, että kotiin tultua heti nukkui. Weikko reipastui. Herättyä Wienokin virkistyi ja luulen hänen tulevan ennalleen. Kerttu, Weikko heräsivät. Hyvästi”