Kirje 1908-2-19, Nivala
Rakas Kyöstini! Wienon, Weikon ja Kertun Isä! Kiitos kirjeestäsi. Olen nyt koettanut olla kirjoittamatta, että tulis vain kerta viikossa, koska sinäkin aioit niin kirjoittaa, etkä luvannut edes niin toivoakaan, että kahdesti saamme, vaan etkös sillä niin totta tarkoittanut? Menee se taas aikalailla tuo yksinään olo, vaan eihän minun tarvitse yksinään olla, kun on kolme, jotka aina huutavat äitiä, vaan kun nuo pienet nukkuvat, niin hetket ovat kovin yksinäisiä. Aina niin mielelläni olisin sinun luonasi silloin. Tosin kotona ollessasikin täytyi sinun kieltää minulta nuo kaivatut hetket, vaan se koskee niin ja kaiho täyttää sitä tyhjää paikkaa. Lapset ovat terveinä ja Weikko kehittyy hyvin nopeasti. Usein hän kiiruhtaa isän satamaan, kun sattuu mieli pahaksi menemään ja minuun on hän jo kiintynyt enemmän. Tänään, kun ruokaa laitoin, juoksi hän kamariisi ja huusi syömään. Emäntään hän suopuu oikein hyvin ja Wienonkin kanssa näyttää välit tasaantuvan, sillä he emännän kanssa jo menevät yhtä aikaa nukkumaankin.Ja emäntä hän se kävi Sievissä. Eeli ei ollut kovin huono, kun oli syönytkin vielä, vaan emäntä sanoi, ettei se siitä nouse. Hän käskee sinulle sanoa, että olisihan siellä pidetty enempikin, vaan mitäpä minä nyt siellä rupesin olemaan. Oli hän siellä yhden yön ja sitten tuotiin pois Haikolan hevosella. Ei hän paljon puhu matkastaan, yhtä ja toista.
Karia täällä vedetään, vaan kyllä se on vaikeaa, kun on tullut niin ankaran paljon lunta. Roivainen kävi täällä antamassa työnsä ylös ja otti Kallelle 15 mk ja itselleen 10 mk. Hän myöskin otti kaksi lautaa savirekeihin laitoihin. Jenny lähti tänään Kankaalle. Hän tahtoi ottaa sinne voita drittelistä. Sanoi, että on mukavampi viedä kotoa, vaan sitten muistin, että lupasit lähettää drittelin viikossa Hankoon ja nyt ei tulekaan lupaus täytetyksi ja sitten käytiin ostamassa 40 p/kg. ¨
Sanoit, että Jennylle kuuluu raha-asiat ja sinä niistä puhut ja selkoa teet, vaan kuulehan, kun Jenni on niin usein poissa ja kun tulevat minulta pyytämään, niin on täytynyt minun sekaantua, vaan jo se on sinusta paha niin saatanhan sanoi, että odottavat, kun Jenny tulee.
Emäntä ei voi heittää huoltaan, niin kauan kun hän voi liikkua, vaan menen aina häntä pyytämään, kun näen, että hänen jalkansa on kipeät. On hän silloin aina vähän aikaa istunut. Saa nähdä, miten sovitaan sen papan hautajaisiin meno, jos lähtisimme yhdessä ja Hanna tulisi tänne lasten kanssa. Nyt juuri tulivat kaikki lapset ympärilleni. Tervehdimme isää monilla mokkosilla. Eukkosi”