R.K! Kirjoitin sinulle emännän kirjeessä, jonka lienet saanut. Luultavasti en saa nyt teille tälle puolen pyhän kirjettä, niin annan minä teille sunnuntaiaamun hauskuutta, sillä arvaan, että ne ovat ilon hetkiä lapsille ja äidille, kun isältä tulee kirje ja nythän se on luvattu ajelupäiväkin, ellei ilma ja terveys estä.Ensimmäiseen kirjeeseen kirjoitan Iisakillekin kun nyt ensin kuulen, mitä ne siellä tekevät. Eräästä talouden haarasta, joka on ollut teidän hallussa, haluaisin minä jutella, nimittäin sijoista. Koska ne ovat näin kauan olleet, niin laskekaa ne nyt heti huomispäivänä yhteen karsinaan, sillä voihan toivoa, että emo tulee tiineeksi, kun ovat niin kauan olleet erossa. Tyhjennyttäkää karsinat. Ensin emon ja sen jälkeen panee molemmat emon karsinaan, jotta saa toiseltakin. Kyllä olisi hyvä, jos sen jälkeen, kun ne ovat yksissä olleet, voisi saada sen karjun leikatuksi, jotta voisi sen syödä tai myydä. Porsaitten saanti olisi hyvä, sillä uskon niistä olevan kaipion.
Joko ne hirret ovat Wilkunan ja Seppälän luota ajetut. Ellei, niin muistuta niitä, vaikkei niillä kiirettä ole. Kun se Korpelan Simo on saanut sitä kiveä Jyrkän lampilla poratuksi, niin täytyisi vetää Korpelan luota 20 syltä. Se tahtoi 1:50 sylestä. Niistä saisi noin 6 kiveä viedä uudelle luuvalle ja loput sen asuintuvan ympärille. Ehkä minä tästäkin kirjoitan Iisakille, vaan Jenni saisi kirjoittaa Korpelan Simolle, että se varaisi noin 20 syltä. Lähden nyt istuntoon ja palattuani jatkan. – Aikaa ei jäänyt jatkoa varten, kun 10 minuuttia ja sen tähden täytyy teidän tyytyä vähään. Liitto oli myös pöydälläni, kun tulin, joten täytyi siihenkin kurkistaa. Ilma on verrattain kaunis tänään, joten kivet pian näkyvät, kun vain kolmekaan on tuollaista päivää.”