Kirje 1908-8-17, Nivala

R.K! Kiitos kirjeestäsi Eilen kuljimme isän kanssa Takanevalla. Pussinperän kaura jää leikattavaksi, sillä siinä on jo täysi jyvä ja jos tämmöiset ilmat on niin on se lopulla viikkoa jo leikattava, sillä vilja valmistuu kovin joutuin ja kiire täällä on. Sen Wehkalan alus kauraa määräsivät heti niitettäväksi, sillä sekin oli jyvänalulla. Kaikki kiirehtii leikon kanssa ja semmoinen työpaikka siellä nyt tuli. Ei ne nyt jouda itse. Kutsutaan ruista leikkaamaan, sillä se pitää heti leikata, kun se on niin kovin terässä, se menee pian maahan. Perjantaina alettiin leikko täällä kotona, sillä Muhjalassa on ohra aivan valmista ja kyllä jo saa epäilemättä joka paikassa leikata.Siitä leikkaamisesta ei näyttänyt tulevan mitään. Täytyi panna urakka tytöille 18 tuppua kuhilasmäärää ei muisteta. Nyt tytöt menee maantien taka ruista leikkaamaan. Ei miehet vielä jouda, kylvö ei ole tehty. Isä lupasi meitä tulla auttamaan rukiin leikossa, sillä he panevat niittämällä, eikä sanonut menevän kuin yhden päivän. He tulisivat jo huomenna meille, vaan kun pojat on Oulaisissa niin eivät jouda, kun tänään iltapäivällä tulevat kotiin. Kyllä sekin on vähän vaikea isän kärsiä, kun on tämmöinen aika.
Saako Tammalaa syöttää piti heti kysyä, kun viimeksi jäi kysymättä. Korpihaan sotkettu kaura täytyy niittää heti. Kyllä siellä Pussinperässä oli paljon parempi kaura kuin tämä Korpihaalla. Eemeli käski kysyä Hilda Maria Rahkosen vastakirjaa ja muitakin papereita siihen kuulu sinulta, että hän voisi hommata sen asian.
Lapset ovat terveinä, vaan kun olin niin paljon pois heidän luotaan, niin on Weikko tullut niin kovin minun perään, ettei tahdo päästä ei mihinkään ja hän aivan tahtoisi istua sylissäni ja nukkuakin vieressäni ja aina ottaa kaulasta kiinni ja sanoo minun äitini. Wieno on niin kovin arka oikein minun sen vuoksi on paha olla. Ei yhtään hän ole yksinään huoneessa päivälläkään. Hän sanoo pelkäävänsä mustalaisia. Ja niitä on nyt kulkenut aivan myötäänsä. Emäntä aina pistää ovet kiinni, etteivät pääse täällä huoneeseen ja luulen Wienolla siitä tuon pelon johtuneen. Lapset huutavat äitiä ja käskevät sanoa isälle terveisiä. Weikko odottelee omenoita ja Wieno kuvittelee mielessään paljon isän tuovan. Lämpöiset tervehdykset omiltasi”