R.K! Kiitos kirjeestäsi. Täällä on taas kauniit ilmat. Maanantaina oli täällä ukonilma, tuuli ja satoi niin kovasti, että puut puistossa näyttivät menevän aivan maata myöten. Ne paukkuivat niin kovin, ettei tahtonut saattaa sitä kuunnella täällä huoneessa. Vaan mitään turmaa ei meille tullut, vaikka ukonilma on polttanut latoja ja saunan. Meidän väen oli lyönyt tyrmyksiin Takanevalla, kun napittivat heiniä, vaikka se pelottava pilvi oli ollut kaukana eikä paljon jyrinääkään kuulunut, vaan salama oli kulkenut aivan maassa ja mulistanut vähän ketoakin siinä väen vieressä. Eilen olin minäkin Takanevalla. Siellä on parisenkymmnetä henkeä.. Kokosimme ne kedot siitä tiestä Wehkalaan päin. Tiistaina olivat saaneet Pussinperän kokoon. Emäntä ei anna kulettaa sinne Weikkoa ja Kerttua. Hän jää niitä hoitamaan Wienon kanssa. Menen taaskin sinne, sillä olen aivan varma, että olen siellä avuksi. Iisakki aivan niittää ja tuumasi, että perjantai-iltaan loppuu niitto. Pyysin häntä ajamaan yölläkin, vaan se tuntui, ettei hän rupea, vaan sitten tuumittelimme, että perjantaiaamuna niittäisi viimeisen ja niin hän lupasi.Knuutin Heikille en ole vielä puhunut, kun en tiennyt milloin Takanevalle mennään. Nyt aion mennä sinne ja tuumata, jos hän menisi ja niittäisi perjantai ja lauantaipäivän, jos poudalta näyttää. Minulla oli kokonaan ruokahalu pois muutaman päivän, vaan nyt kun olin niityllä, saatan syödä ja tunnun niin virkeältä. Tuntuu niin, että tämä homma ja jokunen päivä ovat minulle aivan välttämättömiä. Weikko on jo herennyt myötäänsä kaipaamasta isää. Ensi iltana hän tahtoi nukkua isän sängyssä. Hyvästi Suljemme isän rukouksiimme eukkosi ja lapset”