Kirje 1910-3-13, Nivala

Kaivattu isä!! ”Kiitos kirjeestäsi. Tuomarin huutokaupasta emme saaneet olkia, sillä sen eivät olleet oikein hyviä ja pieni kupo oli maksanut 19 p. Siellä onkin kaikelle rojulle noussut aivan täysi hinta. Sen riihen muuttamisesta emäntä tuumasi, että jos se on niin sopivin, kun sielläkin tarvitsee huonetta ja kun tuohon paikoilleen rupeasi korjaamaan, niin olisi suuri työ ennen kuin riihi siitä tulisi. Hänestä on se niin resun näköinen. Jenni sanoi hänelle kai on sama, vaikka muuttaa.Nyt on maanantaiaamu, kun jatkan, sillä illalla tuli hampaani niin kipeäksi, etten voinut ja lapsetkin olivat niin levottomia. Yöllä nousin kahdesti kirjoittamaan vaan Kalervo heti nousi kurkkimaan niin hyvällä täytyi heittää.
Nokelan Matin sanoivat näinä päivinä juoneen kovasti. Tuomarin huutokaupassakin on ollut niin juovuksissa, että hautajaisiinkin samoja henkilöitä käskenyt kaksikin kertaa. Voi eikö ole surullista, sillä Emma ei joutanut niille pienokaisilleen antamaan paljon opetusta. Hän tahtoo muuten ulkonaisesti näyttäytyä. Ja nyt isä juopi, ainoa lasten sydäntä likinnä, voi kurjuutta. Siitä mitä Matti juopi, en ole kuullut, mutta sanoivat sen haisevan viiniltä.
Se oli iloa, kun lapset saivat kortit. Olen heille koettanut opettaa kirjoitusta. Olen koettanut asettaa heidät niin kuin koulussa istumaan, vaan he ovat vielä siksi hurvattomia, ettei tahdo tulla mitään valmista, vain hupaisa heille on Kalervo. Se ennättää sitten olla jokaisen vastuksina, milloin se vei paperin milloin kynän ryöväsi ja kun pantiin nurkkaan seisomaan, oli kohta takaisin yhtä vallattomana. Olemme koettaneet kirjoittaa silloin kun Kalervo nukkuu vähän paremmalla menestyksellä. En jouda taaskaan enempää. Lapset ovat kaikki ylhäällä. Kerttu käskee tuoda vauvan. Veikko sanoi, että Kalervolle hevonen ja hänelle semmoinen hevonen, jolla on harja ja häntäkin. Tänä aamuna tulee dritteli täyteen. Oletko Sinä terveenä? Lämpöiset terveiset omiltasi. Osmolan voi N:ro 172 br 63 tara 6,7, Eduskunnan ravintola br 28,5 tara 8,7”