Isä hoi! ”Kalervollapa on kaksi hammasta. Ne puhkesivat yhtä aikaa ylhäälle ja nyt edessä se ikävä ero. Luultavaa on, että täytyy Miina ottaa hoitamaan, sillä en luule meistä eroa tulevan, jos me yhdessä olemme. Jenny tahtoo, että lähtisin Haapavedelle arpajaisiin, sillä hän menee, vaan en oikein viitsisi, kun siellä kuluu niin kovin paljon ja muutenkin on minusta vastahakoista. Ei me viitsineet niitä arpalippuja ostaa kaikkia kuin Jennykin menee sinne.Kerttu oli tosi iloinen, kun sai isältä kortin, vaan he eivät voineet täyttää isän pyyntöä, kun oli niin kylmä tuuli. Nokelan Emman hautajaisissa olimme Jennyn kanssa. Matti näytti, että hänellä on nyt tarpeeksi. Vähän ajan kuluttua hän lähti uudestaan haudalle, vaan ei viipynyt kauan. Se pieni poika on parantunut. Ne pahkurat ovat märkänä ja juosseet ulos. Elsa tyttö on surkean näköinen, kun silmät ovat aivan ummessa eikä kärsi aukaista. Lääkärin hoidossa hän on. Nyt sairastetaan Niemelässä. Mari on langennut kätensä on poikki. Vanhemmasta nuorempi tyttö on keuhkonkuumeessa ja poika, kun on käynyt lääkärissä, on sanonut, että toinen puoli keuhkoa on melkein mädäntynyt, joten hänen on heti täytynyt lähteä kotiinsa.
Jospa pian taas kuluisi tämä aika, että saisimme isän kotiin, silloin juoksee isän syliin neljä teppanaa. Kalervo on oikein hyvä kävelemään. Hänestä näyttää itsestään se hyvin mieluisalta. — Illoin pyydämme aina Taivaan Isää, että hän suojelisi isää Helsingissä, että saisimme isän terveenä luoksemme. Kalervo ja Kerttu hippasevat tuossa lattialla paitasillaan, et usko miten on mukavan näköinen, kyllä pitää ruveta heitä puettamaan. Lämpöisimmät tervehdykset lähetämme isälle ja mokot omasi
Drittelin paino 59,5-6,5
Tikkurilan laatikossa voita 19,5 kg.”