Kirje 1910-3-3, Helsinki
R.K! ”On jo kulunut muutamia päiviä, kun teidät jätin. Lapsukaisilla mahtaa jo olla suuri ikävä niitä tuomisia, joita he pyysivät. Isä ei voi nyt kumminkaan tulla nupukoittensa luo moneen viikkoon, joten saatte maata monta yötä isän sängyssä. Koettakaa nyt olla äitille ja täteille kilttinä niin aika kuluu paremmin.Eilen kävin katsomassa konstaapelia. Kyllä hän on laiha ja heikko, vaan siitä huolimatta voi hän parata. Tapasin tänään tätisi ja hankin hänelle kirkkopiletin valtiopäivä jumalanpalvelukseen. Hänellä on täällä sangen ikävä, joka onkin luonnollista, sillä miehensä on aivan kuolemaisillaan leikkuun jälkeen. Heikki on päässyt jatkamaan matkaansa Ameriikkaan. Hänelle näytti tulevan tavattoman paha olla, kun minä erosin hänestä Hyvinkäällä. Puhui huolestuneena asioistaan ja pyyhki monta kertaa silmiään, kun yksin jäi seisomaan asemalle.
Haepas sieltä kirjakaapin pienestä laatikosta siitä kirjekuoresta, jonka päällä on saatavia ja kuitteja se ”J. Malkamäen velkakirja”, sillä hän kuuluu tehneen suuren konkurssin ja täytyy valvoa se 200 mk, jonka olen saapa. Kortteeri näyttää aika rauhalliselta ja siistiltä, vaan hintaa tällä myös on, kun ei saa edes aamukahvia tuohon samaan vuokranmaksuun.
Köseröllä saa Iisakki ajella heiniä, sillä on parempi, että se on liikkeessä. Jos se vihoo jalkaa niin lähettäkää se käymään Ylivieskassa Jaakko Kontion luona. Pitää ostaa karpooliöljyä, jotta se pysyy tuoreena. Sinne osuuskauppaan jäi kaksi maksettua dritteliä, joten ne on heti noudettava, etteivät myy muille. Pankaa se heti toimeen. En minä viitsi tehdä täällä uusia voikauppoja, kun sen verran paransivat sitä sopimusta, että lähettävät aina drittelit takaisin. Pitää muistaa aina vain voin viejällä kysyttää, jos on tyhjiä.
Taloudellisia asioita en nyt muista. Lähetän teille huomisen päivän postissa rahaa taloustarpeisiin. 700 mk lähetin Kokkolaan vaan vastausta vielä en ole saanut. Sieltä tuomarin huutokaupasta saisi ostaa ohran ja kauran olkia, jos 20 tai 22 pennillä kupon saa, sillä pelkään niiden käyvän vähäksi. Pyydä isääsi, että hän pitäisi niitä silmällä. Jos kauran olkikaupat olisivat suuria, niin saisi niistä maksaa 25 penniä. Iisakki lienee kuorman noutanut niitä Kivirinnalta kuten käskin. Iisakille puhuin työsuunnitelmista, joten en nyt uusia määräyksiä käy antamaan.
Saa nähdä, miten täällä rupeaa työt sujumaan uudet jäsenet tekevät aika hyvän vaikutuksen, vaan taitaa niissä olla ainakin yksi joutava suupaltti. Ole hyvä ja kirjoita nyt minulle usein, sillä tekee hyvän tunteen, kun kuulee uutisia sieltä missä on ajatukset. Enempää en nyt ehdi. Hyvästi tällä kertaa. Jään odottamaan kirjettänne. Sano terveisiä tätille ja ennen kaikkea kaipaavalle ympäristöllesi”