Kaipaamamme isä! Kiitos kirjeestäsi. Nokelan sairas vielä elää heikosti. Se nuorin poika oli imenyt äidistään saman taudin, joten hän voipi seurata äitiään. Täällä vain menee aika niin kuin ennenkin. Nyt olemme paljon likempänä päämäärää kuin eilen. Pikku Kalervo kävelee mihin itse haluaa yksinään, vaan ei hänellä ole yhtään hammasta puhjennut vielä.Kyllä se olkien kauppa saapi olla Kivirinnan kanssa tekemättä, sillä niin kovin pieni kuorma maksoi 7 mk 80 p. Ja eiköhän niitä olkia löydy mitä tarvitaan, kun siellä Mehtälässä kuului olevan se riihilato täynnä, niin eihän meidän nyt tarvitse hätäillä. Isää en ole nähnyt, kun joskus pääsisin siellä käymään nyt ennen huutokauppaa.
Lapset ovat ahkerasti ulkona mäenlaskussa ja hiihtämässä. Kerttukin on jo mäenlaskussa, sillä täällä on ollut niin erinomaisen kauniit ilmat. Aurinko on paistanut lämpimästi ja ilma on tyyni. Wieno ja Weikko hakevat yhdessä postin ja kun isältä tulee kirje, niin on kulku paljon sukkelampaa. Kerttu se tuumaa aina illalla, kun laitan heitä Weikon kanssa isän vuoteeseen, kun isä tulee yöllä kotiin, niin hän kysyy kuka nukkeli minun viereeni on tullut. Viime yönä Kerttu tuli minun viereen ja pyysi, että äidin pitäisi tulla keittämään kaakaota. Otin hänet viereeni johan hän heti nukkui. Aamulla, kun Weikko heräsi, juoksi hän Kertun viereen, otti kaulasta kiinni ja sanoi täälläkö sinä oletkin, kun minä hajin sinua peiton alta ja jalkopäästä. Miksi olet minut yksin heittänyt. Sitten sovittiin, että nukutaan yhdessä.
Maanantai-ilta. Nyt tuli terveiset, että Nokelan Emma on kuollut. Voi niitä pienokaisia, kun Jumala ottaisi pois sen pikku pojan ja nuorimman tytön. Hänellä on niin kipeät silmät. Kovasti sanoivat Emman etsineen sielulleen rauhaa. Lauantaina kävin minäkin häntä katsomassa. Heti hän oikaisi kätensä ja sanoi olevan mieluista nähdä. Seisoessani hänen vuoteensa äärellä tuntui niin somalle. Siinä on hetken kamppailua, sitten rauha, jota eivät maailman huolet häiritse. Miten vähäiseltä tuntuikaan täällä maailmassa kaikki. Kyösti miksi me emme elä sitä suurta todellista elämää? Siksi, nyt tiedän, meillä on ruumis, joka on tätä elämää varten. Sitä me ravitsemme, siitä me huolta pidämme. Sen vaatimuksia noudatamme ja sieluelämämme viihdytämme nukkumaan. Sille emme anna mitään. Se heikkenee ja kuihtuu. Lopulta tuskin ääntä kuulemme kuin tämä elämä kestäisi iänkaikkisesti. Tämä ruumishan meiltä katoaa pian, miksi me iänkaikkisen kuihdutamme ja kuoletamme? Miksi ei henki pääse voitolle? Siksi, että me näemme aina ruumiillista elämää emmekä näe henkielämää. Me niin pian mukaudumme. Ja tämä on synti. Kasvata Jumala meissä hengellinen elämä niin, että sen ravitseminen olisi meille ensimmäinen ja jokapäiväinen. Yhden viisi minuuttisen joka päivä tyydyttäisimme sielunelämäämme. En jouda enempää. Tervehdykset sinua kaipaavalta eukoltasi”