R.K ja kotiväki! ”Istun yksin huoneessani ja mietin elämän kulkua. Täytän tänään 37 vuotta, joista 15 vuotta olen majaillut Nivalassa. Onhan siinä ajattelemisen aihetta. Olenko hukkaan elänyt vai täyttänyt tehtäväni? Siinä kysymys, johon ei ole helppo vastata. Kohtaloa ja ihmisiä en voi moittia, sillä molemmat ovat suosineet minua, vaan onko oma tehtäväni, asemani tullut täytetyksi, siihen en voi itse vastata. Se lohduttaa mieltäni kumminkin katsoessani taakseni, että yritykseni ovat menestyneet ja pettymyksiä ei ole tarvinnut nähdä.Ijäkästä auttajaani, taloudellisen turvamme perustajaa, on minun kiittäminen yksinäisyydessäni. Tässäkin on minulla lohdutuksena, että hänkin voi nähdä toiveensa toteutuneen talouteemme nähden. Hänen tyydytyksensä onkin aina ollut silmämääräinen, vaikkei hän aina ehkä ole minua ymmärtänyt. Vaan minäkin olen elämästäni vastuussa jo niin monelle muulle, teille kaikille, joihin onneni, elämäntarkoitukseni ja tekoni ovat yhdistetyt. Taakseni voin katsoa ilolla, vaan vastuuntunne tulevaisuuteen nähden painostaa mieltäni. Lastenkasvatustyö on minulle outoa ja tuntuisi se kovin musertavalta, jos parhaimpienkin pyrkimysten jälkeen näkisi noissa terveissä ja nerokkaissa ihmisaluissa, toiveittensa kilvessä, purtensa murskautuvan. Voi jos taaskin 15 vuoden kuluttua voisin tällaisella tyydytyksellä katsoa taakseni. Se tietäisi paljon onnea yhdelle kodille. Siinä on kiinnitettävä toivo sinun voimiisi äitinä lähinnä lapsia. Paljon olet jo valvonut öilläs ja nyt täytyy ryhtyä valvomaan päivällä heidän kasvatustaan, vaan tiedänhän, ettei tahtoasi puutu ja silloin on aina toivoa onnellisista tuloksista. Kerro jo näitä isän puolia rakkaillemme. –
Tunnelmani tosin tänä hetkenä ei ole itseeni nähden syyttävä, vaan jota enemmän asemaani ajattelen sitä arempi tuntoisesti tutkin itseäni. Wastuu tuntuu niin kovin suurenevan. En ole tilillä vain Luojalleni ja teille, vaan Suomelle ja sen kansalle. Minun on niin liian monestani täytynyt näinä vuosina lippuni kantaa ratkaisevilla hetkillä uurnaan, niin ajatuttaa niin syvästi, jos siinä olen aina oikeaan osunut. Olen niin lähellä itseäni ja historiallisia tapahtumia, että on mahdotonta tuntea nyt tekojeni seurauksia, Vaan Jumala tietää, että oikeutta olen etsinyt. Olenko kyllin unohtanut itseni tehtävässäni? Se on kysymys edellisten tutkielmien rinnalla, joka saa ajattelemaan olenko ollut mies paikallani.
Elämän merkitys ja onni ei riipu omasta tyytyväisyydestäni, vaan siitä mitä olen ollut ja mitä olen teille kaikille, joille olen tehtävistäni vastuussa. Se joukko taas tuntuu laajenevan, jota enempi sitä ajattelen ja näin jää 38 syntymäpäiväni vastausta vaille kysymykseen. Olenko täyttänyt tehtäväni? Sitä tutkin ja kysyn astuissani uutta alkanutta ja uusia tehtäviä kohden. Eteenpäin katsominen pelottaa, varsinkin tällaisena aikana, vaan uskaltaa täytyy, sillä minullahan on tehtävää, tehtävää, johon niin moni toiveensa perustaa. Woi jospa osaisin tehdä oikein. Mutta sitähän tahdon ja etsin js sen tähden uskallankin katsoa eteeni teidän kaikkien ja isänmaan tähden. Minähän tiedän ja tunnen keitä varten elän ja se tuo minulle yksinäisyydessäni onnea, josta te tämän kautta pääsette osallisiksi. Parhain kiitos teille, joille ennen muuta olen teoistani vastuussa ja joiden onni on minunkin onneni. Muistan elävästi, kun juuri tähän aikaan 15 vuotta sitten istuimme Kankaalla kaikki reen perään rinnakkain ja minä kannoin nuorimman siskoni isäni syliin teroittaen hänelle äitin poistuttua isän velvollisuuksia ja nyt kirjoitan itse jo monen lapsukaisen isänä. Woikaa hyvin kotikunnahilla toivoo sydämessään kaipaava isä”
Jatk. Tuumikaapa nyt sitä karjakkokoulutusta. Minä olen suunnitellut asian siten, että ensi talvena siirretään Kankaalta se tupa saunan paikalle eli Muhjalan ahteelle ja sijoitetaan sinne kaikki sekä opettaja että tytöt ja koulu. Jos tuvan panisi saunan paikalle, niin olisi lähellä navettaa ja silmien edessä kaikki. Sitten tehtäisiin vähitellen parin vuoden aikana uusi navetta, jos koulu miellyttäisi, vaan ellei niin voisi siitä saada kokemusta, joten voisi sanoa sen ylös. Minä olen sillä tuulella, että minä sen ottaisin, vaan jos te olette vastaan, niin en voi ryhtyä kapinaan teitä vastaan. Olen kumminkin sen laskenut kannattavaksi ja paikkakunnalle hyödylliseksi. Ruokien myös luulisin tämän kautta tulevan tarkoin pidetyksi. Tuumikaa siis tarkoin asiaa, sillä se on tärkeä asia meille. Tämän kautta laajenisi myös sikala ja meijeri, joista toivon tulevaisuudessa tukea. Tammoja saa ruveta astuttamaan, vaan ei aivan peräkkäin vielä. Hilppa, Tähti Lauki ym.