R.K! ”Kyllä minä olen nyt päättänyt, etten mene Haapavedelle. On niin huono keli ja lapsetkaan eivät ole oikein terveitä, sillä pikku Kertun kaula alkoi ajettua, vein hänet lääkäriin ja hän sanoi sen menevän ohi. Hän ei kumminkaan ole toipunut vielä. Kyllä hän syö jo paremmin ja hän on aivan yläällä, joten isän ei tarvitse huolehtia olenkaan hänestä.Täällä on ollut vain niin kylmää sadetta. Nyt näyttää poudalta. Miehet menevät kattamaan sitä Mehtälän tallia ja Hilja menee emännäksi. Saa nähdä joko tulevalla viikolla saattaa ryhtyä peltotöihin, kun on kovin maa märkää, vaan pianhan se keväällä kuivaa. Iisakki kävi keskiviikkona viemässä nauloja Mehtälään, niin tuumasi, että kyllä siellä saattaisi jo auramailla tehdä kylvön.
Lapset vielä nukkuvat. Kerttukin on nukkunut oikein hyvästi. Nyt minä tavallisesti nukunkin kahdessa sängyssä, vaan viime yönä ei tarvinnut kuin kahdesti muuttaa. Kalervo jo heräsi. Täytyy lopettaa. Pakkaa niin ikäväksi pistämään, että kirjoitan vaikka erityisempää asiaa minulla ei ole. Odotamme isää kotiin, joka päivä puhumme. Kun Kerttu on ollut huoneessa. Hän on itkenyt, kun isä on niin kauan. Olen kertonut, kun isä tulee, levittää hän kätensä ja ottaa meidät kaikki syliinsä. Sitten hän sanoo katsotaanpa, mitä tuolla paperikäärössä on ja kun hän avaa käärön, tulee sieltä esille Kertulle ja Weikolle nätti hattu. Kerttu sanoo Wienolle ja Kalervolle kanssa vaan Wieno tuumasi, onhan minulla se vanha hattu. Monet lämpimät terveiset eukoltasi ja lapsilta