Rakkaat kotona olijat! Parhain tervehdys taaskin! Wiikko on kulunut vasta siitä, kun lähdin ja kumminkin on niin kovin paljon kerennyt tapahtua. Nyt on vainoojamme heittänyt kaulaamme semmoisen silmukan, että yksin Jumala tietää, miten sen poistamme. Oikeutemme on meille selvä, vaan se ei aina kestä väkivallan edessä. Hallitsijan mahtikäsky on meitä monesti ahdistanut, vaan jos nyt lakiasäätävä Venäjän valtakunnan duuma meidät yhdessä edellisen kanssa hirttää, niin henki on silloin vaarassa. Nyt on vaarallisempi hetki Suomella kuin ehkä koskaan ennen. Tämä tuo huolta ja työtä. Valmistelen juuri lausuntoa tätä varten. Sen tulisi olla vaikuttavan ja syvän ja voimat ovat vähät. Korteni koetan kumminkin kantaa.En muista nyt mitään erikoista talouspuuhiinkaan nähden, kun olin vasta siellä ja tein työsuunnitelman pitemmäksi ajaksi. Olikohan se vaaka täysin kunnossa silloin, kun sen viimeisen drittelin punnitsin, sillä aseman vaaka näytti sen 1 kg keveämmäksi ja sen tähden en uskaltanut periä, kun sen mukaan.
Lapsukaiset lienevät taas kaivanneet kovin isää, kun kävin siellä muistoansa virittämässä. Voihan se olla, että kuukauden kuluttua pääsen taas kotiin. Kutsukaa nyt Junnu setä viikon kuluttua sinne höyläilemään, jos nahat joutuvat Lentoselta niin saisivat myös Antin kanssa suutaroida kenkiä. Ehkä siellä on emiä yliselläkin joku määrä. Miehet kerkeävät saada myöhemminkin, vaan tytöillä alkanee olla puute. Kaivon kansi luukku on tukittava, ettei yökylmät pumppua jäädytä. Laittakaa Junnulle sitten sija sinne pytingin puolelle. Sehän voisi Weikon kanssa nukkua, vaan ellette siten tahdo järjestää, niin sitten tupaan tai köökiin. Anna Eemelille tämä kirje heti Hyvästi taaskin. Kirjoita pian kaipaavalle Isälle”