Kirje 1910-4-6, Nivala
R.K! Kiitos kirjeestäsi. Kyllä on surullista, kun taas idänhirmu päällemme hyökkää ja niin kammottavasti. Mitä kaikkea saamme vielä nähdä – oikein pelottaa. En mennyt Haapavedelle. Jenny kävi Maikin kanssa siellä Hilpalla. Kovin se oli huono. Jenny ei ollut voittanut mitään, Maikki oli saanut sukset ja kaikenlaista pientä tavaraa.Nyt koetamme Kalervon kanssa vieraantua toisistamme, vaan kovin se on vaikeaa, kuin minulla on maitoa joka vaivaa ja poikasen tekee sitä mieli. Hän koettaa olla hyvänä ja taas pyytää ja sittenkin kiellän. Olen miettinyt, että kun Kalervo vieraantuu, niin koetan tukkeutua taas emannoimaan, vaan miten pian pitänee lähteä Mehtälään?
Lapset ovat niin ahneesti ulkona, että väkisten pitää hakea huoneeseen, sillä päähine tahtoo aina unohtua ja niin kovin on kylmät tuulet. Eräänä päivänä olivat Veikko ja Kerttu ottaneet kengät pois ja hyppäsivät sitten sukkasiltaan ja arvaathan miten heillä oli kylmä, kun toin ne tupaan. Vaan ei yksikään heistä ole rykässytkään. He ovat aivan terveitä. Weikko se ottaa sillä lailla kyytejä, kun kartano on aivan jäätiköllä, niin hän kelkkaa työntää siinä oikein joutuin ja sitten hyppää kannaksille. Hän alkaa jo vähän reipastua vaan se omituinen pelko hänellä on. Isä ei ole nyt usein puhuttavana. Tottuuhan he isän poissaoloon. Weikosta oli kovin mieluinen se kortti, tuumasi, että kohta isäkin tulee, kun talonkin jo laittoi. Kello on 11 panen nukkumaan, sillä Kalervo pyytää äidin maitoa.
Voi lähetettiin illalla. Koko paino 61,300 gr, astia 6,500 gr N:o 175. Emäntä arvelee, että se iso sika ei ole tiine. Mylly ei vielä pyöri vaikka kuulin olevan aivan jäistä vapaan vaan kun hampaat on Ylikankaan Jussin tehtävänä. Tuulimyllyllä ei vielä sahata. Yhtenä päivänä oli koetettu eikä onnistunut jo koko puuhaajajoukko oli ollut juovuksissa. Velimiestä en ole vielä käskenyt, vaikka lasten kengät jo kaipaavat korjaamista. Lämpöinen tervehdys eukoltasi ja lapsilta”