Kirje 1910-5-15, Nivala
R.K! Kiitos kirjeestäsi. Tahtoopa taas pistää ikäväksi, vaikka lapset on ympärilläni niin ajatukset ovat luonasi. Tämän verran sain kirjoitetuksi, kun Kalervo heräsi ja nyt on taas toinen päivä vierähtänyt iltaan saamatta muutamaakaan sanaa piirustetuksi. Aamulla lähtivät lapset Nellyn kanssa Mehtälään Tähellä. Jussi kyyditsi ja sinne ne olivat kaikki jääneet hyvin mielellään vaan salaa oli pitänyt viejäin lähteä, sillä emäntä oli arvellut, että hevoshenki Weikon voittaa, jos vain näkee lähettävän ajamaan. Kyllähän he ovat mieluisia vieraita.Jenny, kun kävi siellä, oli emäntä sanonut, että hänen on helpompi siellä olla ja tuntui tykkäävän siitä Junttilan Liisasta. Hän tuntui olevan kotona pysyväinen eikä semmoinen holvaaja kuin äitinsä. Lapsia hän kaipaa, muusta ei välitä. Saa nyt nähdä milloin he sieltä tulevat kotiin. Weikko odottaa isää, kun hän on saanut semmoiset housut, joissa on taskutkin. Hän tuumasi, että onhan se isä yhden kerran käynyt meidän tykönä ja silloin saimme tavaraa.
Kyllähän se pyörä on semmoinen, moittivat vanhanaikaiseksi. Sen verran minä tiedän, ettei satula ole hyvä. Jenny sillä aivan kulkee. Satulaa hänkin moittii ja heti kun saamme uuden niin muutamme sen. Wiime viikolla saivat Mehtälässä kauran tehdyksi. Iisakki tulee kotona olemaan. Aikoivat laittaa Einon sinne karhihtemaan. Paatipunkkaansa tahtoi emäntä sinne Mehtälään. Nämä pyhäpäivät ovat olleet niin kovin kylmiä. Pohjoisesta on tuullut. Taanilan veljekset aikoivat ostaa sen Savimäen ja myöskin kauppakartanon
Tiistaiaamu On niin kylmää, tyyntä, kirkasta ilmaa. Puut niin hentoisina lehtineen seisovat kohti korkeutta. Mielikin ylenee sinne tuohon pieneen laululintuun yhtyen kiitosta huutamaan Isälle Luojallemme. Pois olet Sinä hentoisen olemukseni maallinen tuki. Pois ovat nyt pienet sirkkusemme ensi kerran äitistä erossa. Vaan kaipio on niin virkistävää, se on kauniin päämäärän saavuttamista. Sitten, kun olemme kaikin yhdessä, on meillä vasta kesä. Kiitos kortistasi. Kerrohan sitten meille, miten kaunista siellä oli.
Kalle tuli poikineen kotoaan ja sanoi olleen vedenkin jäänriitossa. Se on niin kylmää. En tiedä työnjärjestelyistä, vaan kuljemme Kalervon kanssa vainiolla. Sitten taas kerromme havaintojamme. Sitä pitäis päästä vähän liikkumaan, niin tietäisi asioiden kulkua. Lämpöisimmät tervehdykset eukoltasi”