Kirje 1910-5-2, Heikkilä

R.K! ”Ei niitä nahkoja saa karvarista ennen kuin kesäkuussa. Tytöt eivät nyt niin kiireesti tarvitse kenkiä, sillä he ovat kenkänsä pohjauttaneet, vaan miehet hätäilevät niin mistähän saataisiin varsinahkoja.Voita ei ole lähetetty vielä mihinkään. Osuuskaupassa olisi maksettu 2.45-2:50 mk/kg eikä enempää. Päätimme, että lähetämme Hankoon lauantaina. Tarkastelimme sitä vanhinta astiaa niin oli siinä voi hyvää. Niitä nyt tulisi lauantaina lähetettäväksi 4 astiaa. Kannet ovat puhdistetut, joten ne ovat puhtaan näköiset. Sille J. Tuomikoskelle lähetämme, lieneekö niitä rahtikirjojakaan sille.
Tänään käytiin hakemassa karhi ja polkupyörä ja Osmolasta oli lähetetty 4 dritteliä. Jenny kävi jo pyörällä ajamassa. Sanoi olevan niin kuin ei koskaan ennen olisi ajanut. En minä koettanut, sillä oli vähän liika monta, jotka tahtoivat äitin kanssa koettaa. Kävin juuri äsken postissa, vaan Sinulta en saanut mitään, en kumminkaan ole levoton, sillä ethän ole sairas ja olet tietysti tahtonut viettää vapaasti, vai lieneekö siellä oikein vapautta?
Kerttumme on melkein terve. En tahtonut saada pidetyksi huoneessa, vaikka hän oli niin sairas. Aina vähän ajan perästä sain heitä Kalervon kanssa hakea verannalta. Potun siemenet nostettiin tänä päivänä. Kerttu aivan kyselee, joko isää on menty hakemaan ja käski pian mennä, että isä tulisi kotiin. Weikko, kun näki pyörän, alkoi kaivata isää. Olipa siinä neuvottelemista, että sain hänet tyyntymään, siihen vielä iltaväsyt. Kerttukin lohdutteli pianhan isä tulee ja sitten on meillä hyvä olla, vaikka itse aina pitkästyy isän poissaoloon. Terveiset omiltasi”