R.K! On jo kulunut muutamia päiviä siitä, kun teidät jätin. Lapsukaisilla mahtaa jo olla suuri ikävä niitä tuomisia, joita he pyysivät. Isä ei voi nyt tulla nupukoittensa luo moneen viikkoon, joten saatte maata monta yötä isän sängyssä. Koettakaa olla äidille ja tätille kilttinä, niin aika kuluu pikemmin. Eilen kävin katsomassa konstaapelia. Kyllä hän on laiha ja heikko vaan siitä huolimatta voi parata. Tapasin tänään tätisi ja hankin hänelle kirkkopiletit valtiopäiväjumalanpalvelukseen. Hänellä on täällä sangen ikävä, joka onkin luonnollista, sillä miehensä on ollut aivan kuolemaisillaan leikkuun jälkeen. Heikki on päässyt jatkamaan matkaansa Ameriikkaan. Hänelle näytti tulevan tavattoman ikävän, kun minä erosin hänestä Hyvinkäällä. Puhui huolestuneena asioistaan ja pyyhki kyyneleitään. Haepas sieltä kirjakaapin pienestä laatikosta, siitä kirjekuoresta, jonka päällä on saatavia ja kuitteja, se Malkamäen velkakirja, sillä hän kuuluu tehneen suuren konkurssin ja täytynee valvoa se 200 mk. Kortteeri näyttää aika rauhalliselta ja siistiltä, vaan hintaa täällä myös on, kun ei saa edes aamupalaa”