Kirje 1910-9-18, Nivala
R.K. Kiitos kirjeestäsi! En voi puhua enää Iidalle mitään meillä olemisesta ja Jenni sanoi, ettei hänkään saata ei vaikka onhan se niin kuin toisen piika ja emme oikein luota siihen, että hän peruuttaisi kauppansa.Heinänsiemenet on pantu kuten käskit. Mehtälässä kävin Weikkon kanssa lauantaina. Se Klaase ei ole puinut kuin yhden riihen. Emäntä tahtoi, että ne kaurat vedettäisiin kotiin, sillä ne on niin vastuksina, kun ei tahdo olla riihimiehiä. Parin riihen verta oli vielä pellolla rukiita. Niiden koneella puitujen rukiiden sanoi emäntä olleen kauniita, ei vielä kuivia vaan käydään hämmentämässä ja yläluukkua pidetään auki. Hän aikoi alkuviikosta käydä täällä niin saatanpa vielä sanoa, että pitää niistä tarkkaa huolta. Kyllä se nyt vähän vaivaa tuo karjakon haku. Olen vähän arvellut, että se Sanni Kangasharju on tuon Luhtasela Iisakin vaimon sisar. Olen Jenniä kehottanut, että hän kävisi siellä kysymässä, vaan ei hän ole vielä käynyt. Nyt on niin kovin kylmä myrsky, tuulee ja sataa. Olen taas vain lasten kanssa kotona. He nukkuvat kaikin. Kerttu odottaa isältä lehmäkorttia. Aamulla pitäisi alkaa tuo perunan kuokkiminen. Ikävä oli, kun tuli niin kylmä. Pirttiperän Antti on vielä.”