R. Kotona olijat! ”Nyt olen matkani päässä. Mitään erikoista ei ole tapahtunut. Teidän ikävänne, varsinkin pienimpien on tietysti ylimmillään, kun ei ole enää aamuisin isää sängyssä piehtaroimassa kanssanne. Tänä iltana kokoonnumme ensimmäisen kerran ja sen jälkeen tiennen suunnilleen sanoa, koska on se ilon päivä, jolloin kohtaamme taas toisemme.Kodikseni valitsin ainakin toistaiseksi Untolan matkustajakodin. Huoneeni ei ole suuren suuri vaan toimeen tässä tulee. Leveys ei ole kun 3 1/2 kyynärää vaan pituutta on noin 3 syltä. Ehkä tässä asunkin tämän ajan. Kirjeet on kumminkin paras osoittaa Säätytalolle, sillä siellä me istumme ja eihän se ole varmaa vaikka muuttaisinkin, kun en talon tapoja tunne.
Pappien anninmaksusta en muistanut puhua. Antakaa olla maksamatta kunnes tulen. Heinät ovat täällä kalliita ja liha halpaa. Ne ovat melkein yksissä hinnoissa. Jos Hirvonen haluaa sen sonnin ostaa 140 markalla, niin antakaa, jotta saan sille varatut heinät myydä. Tein jo junassa vähän heinäkauppoja, vaan en päätä ennen kuin tulen kotiin. Koetan järjestää, että pääsen myönään.
Olkia ja heiniä ei tietysti anneta kenellekään ennen kuin tulen. Puhu nyt Iidalle siitä pottujen syöttämisestä kuten tuumimme. Minä käskin jo Iisakin sille sanoa, vaan puhu sinä vielä. Kun märät potut on syötetty niin sen jälkeen ei anneta enää perunoita vaan saavat aukaista turnipsiauman, joka on mullattu. Pää on aina oljilla peitettävä, kun päivän tarpeen ottaa. Muistuta Iisakkia, että puhdistaa sikojen alustat ja tuo sänkiä tilalle. Ison sian ruuhta on korjattava. Myllystä saisi noutaa sijoille myös kauroja ja tomujauhoja. Sano tämä I:lle ja käske Olgan keittää niille. Ehkä täytyy liiteristä viedä uusi amme sikalaan, jotta saa padasta tyhjentää siihen aina keitoksensa ja panna sekaan meijerituotteet ym. Kivimäellä olisi tosin se sikalan amme, kun vietin sen sinne saviammeeksi, niin voisi sen noutaa, jos tahtoisi uutta säästää.
Onhan tässä ohjeita, kun en ole ollut kuin päivän poissa. Sano vielä Iidalle, että se vaatii lehmille riittävästi olkia latoon Iisakilta, ettei tarpeettoman paljon menen heiniä. Sänkiä aluksiksi on kai vielä myöskin. Siinä onkin sarja taloushuolia taas ”isännän” niskaan. Nukkeleita en osaa lohduttaa nyt muuten kuin kotiintulolupauksilla ja pienillä joululahjoilla, jos kilttinä ja reippaana odottavat isää. Wieno voi kertoa toisille kauniita satuja, kun Weikko ja Kerttu tuutii Kainoa ja leikkivät Kalon kanssa. Iltasella kannatte sitten puita tätin kamariin ja siellä leikitte sitten tätille iloksi, kun äiti keittää. Sitten äiti ostaa vielä teille lyijykynän, jotta voitte kirjoittaa. (Tee se ja anna pala kullekin). Lue nyt tämä osa lapsille. Itsellesi ja emännälle sanon vielä parhaimmat terveiseni. Kirjoita nyt usein. Minä teen samoin. Jääkää Herran rauhaan ja turviin. Sitä toivoo Kyöstisi”